Perustulon ongelmat

Perustulo on hyvin kannatettava asia, mutta tie siihen ei ole helppo eikä lyhyt. Konkreettisina toimina vaadittaisiin nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän ns. reikien tukkimista, mikä pitäisi olla Suomen ja kaikkien sosialismista apuvälineitä etsivien yhteiskuntien tärkeimpiä välineitä.

Jos perustulon hyviksi puoliksi sanotaan vaikka yksinkertaistaen tulojen järkevä tasaaminen, byrokratian vähentäminen, kannustavuus ylimääräisen fyrkan hankkimiseen, niin perustulon tavoitteluun ja päämääräänkin saattaaa liittyä tiettyjä ongelmia.

Esimerkiksi perustulo vastikkeettomana tulona saattaa yllättäen muuttua kepiksi kun pelimerkkien eli rahanjakaja tai rahan jakaja muuttaakin sääntöjä siirtäen finanssitaloudellisten elämän toteuttamisen mahdollisuudet ehdollisiksi. Tässä tapauksessa perustulon nauttija onkin yhtäkkiä jälleen alistainen instanssille, joka fyrkkaa jakaa. Tämä saattaa tapahtua yhden maan sisällä tai jopa globaalisti, jos perustulon universaalista ideasta tulee käytäntö ja tavoite ajan kanssa. Koska perustulo universaalisti realistisena tavoitteena on hyvin kaukana tästä päivästä, niin tähän ongelmaan pitää ehkä suhtautua samanlaisella varauksella kuin ydinvoiman katastrofin mahdollisuuksiin. Vaikka riski on pieni, niin se on hyvin haitallinen osuessaan kohdalle monista syistä. Joka tapauksessa voimakkaampi osapuoli hallitsee toisen elämän edellytyksiä vahvasti ellei jopa sortaen.

Perustulosta voi muodostua myös moraalisesti ulossulkeva tekijä estämään ihmisten yhteisöllistä toimintaa. Perustulo voi oikeasti jopa tappaa Jeesuksen kultaisen käskyn tai Immanuel Kantin Kategorisen imperatiivin. Ihmisestä an sich ei kannata edes välittää, koska ihmisellä on kaikenkattava perustulo turvanaan. Perustulo itsessään kannatettava asiana kapitalismin ongelmakohtien korjaajana ei ole kuitenkaan mikään ratkaisu ihmisten väliseen solidaarisuuden puutteeseen. Esimerkiksi Suomen oloissa ei ole kovinkaan epätyypillistä, että sosiaaliturvan tarpeessa eläviä ihmisiä joutuu elämään puutteessa lakien hengen vastaisesti lakien pilkkujen takia.

Ei edes ole hirveän hankala muistaa, kokea tai nähdä tilanteita, jolloin yksi paperi tai todistus voi aiheuttaa epäävän päätöksen tai myöhentää taloudellisen tuen päätöstä kriittisen paljon yli määräajan. Sosiaaliturvan byrokraattisuus on pahimmillaan oksettavaa kun esimerkiksi asuntotuen hakijat joutuvat toimittamaan sekä kuitin vuokranmaksusta, vuokrasopimuksen että talonkirjaotteen, kun todellisuudessa kaksi mitä tahansa näistä pitäisi riittää antamaan uskottava selvitys vuokrasuhteen oikeellisuudesta. Muitakin vastaavia esimerkkejä löytyy tästä maailmasta. Tämä esimerkki on tosin vuosien takaa, mutta pelkään, että piakkoin joudun kokemaan samoja tyhmiä piirteitä ideatasolla hyvästä järjestelmästämme. Enkä usko, että Liisa Hyssälä muuttaa asiaa edes pyynnöstä.

Eräs epärelevanttikin ongelma perustuloon liittyy. Se on sinänsä sama kuin nykyisessä järjestelmässäkin ja aina sosiaaliturvankin vastustajien huulilla. Ilmainen raha passivoi. Se on oikeasti todella realistinen pointti, mutta se ei muuta asiaa mitenkään. Pyytämättä ja yllätyksettömästi tuleva perusturva on pyytämättä ja yllätyksettömästi tulevaa perusturvaa. Massia vain oikeasti tulee tilille eikä tarvitse tehdä yhtään mitään sen eteen. Jos se olisi kuitenkin relevanttiongelma, että ihmisillä on vain rahaa vaikka muille jakaa, niin ei se poista ihmisen roolia taloudellisena toimijana. Näytäpä yksikin ihminen minulle, joka ei halua elää elämäänsä ja toimia tässä yhteiskunnassa (tai vaikkapa jossain vieraassa sivilisaatiossa), jos taloudelliset edellytykset taataan. Tarjoan vastineeksi jonkun jännittävän asian.

Vaikka ongelma onkin epäasiallinen, niin se on silti todellinen. Monet nykyisen työttymyyden, sovitellun päivärahan ja paskaduunien välimaaastossa jättäisivät oikeasti työt ottamatta vastaan. Kahteen ensimmäiseen perustulo ei välttämättä ole mikään kovinkaan kummoinen ratkaisu. Työttömyys ei välttämättä häviä, mutta soviteltu päiväraha todennäköisesti häviää kokonaan. Toiveikkaat vasemmalle kallellaan olevat luomupihviströsseliperseet ajattelevat varmasti, että paskaduunit häviää perustulon avulla, ja siihen minäkin pistän toivoni, mutta todennäköisesti ihmisten vapaa-ajan ja hyvän itsetunnon riisto jatkuu perustulosta riippumatta.

Kaikista näistä spekulatiivista perustulon ongelmista huolimatta, ihmiskunnan pitäisi oikeasti tavoitella ajatusta, jonka mukaan jokaiselle pitää antaa tarpeidensa mukaan ja jokaisen pitää toimia kykyjensä mukaan. Se ei ole huono tavoite 2000-luvullakaan.

Organisoituminen kiellettävä

Viime aikoina katukuva ja lehtien otsikot ovat täyttyneet kerjäläisiin liittyvästä otsikoinnista. Asiaan puuttumiseen on ehdotettu kerjäämiskieltoa. Moraalisesti korkeimmalle pylväälle on noussut tulevaentinen pääministeri Matti Vanhanen ehdottamalla, että rahaa ei annettaisi. Kaikkien hallituspuolueiden puoluesihteeritkin ovat yhtä mieltä, että rahan antaminen kerjäläisille on väärin. Takana on usein organisoitua toimintaa eivätkä rahat välttämättä mene siihen tarkoitukseen, johon lahjoittaja uskoo rahojen menevän. Helsingin sanomien uutisen mukaan Vanhanen uskoo, että kerjäläisongelman takana on järjestäytynyttä rikollisuutta.

Asia nousi näyttävästi esille kun rahoja kerjänneet kansanedustajat eivät suostuneet aluksi myöntämään asiaa, mutta haluavat nyt vihdoinkin puuttua asiaan. Juha Hakola (kok.) onkin tehnyt lakialoitteen, joka lähettäisi vahvan signaalin. Poliitikot tarvitsevatkin nyt vahvan signaalin. Puolueisiin järjestäytyminen sekä rahan kerjääminen kaikilta mahdollisilta tahoilta on tehnyt katukuvasta ruman. Joka puolella joutuu vaalien alla näkemään tuloksen. Poliitikkojen takana epäillään kuitenkin olevan järjestäytynyttä rikollisuutta, joka ei ole täysin pyyteettömästi pyrkinyt auttamaan poliitikkoja lasikattojen lävitse vaan odottavat vastapalveluksia joko rahana tai myönteisinä poliittisina päätöksinä. Helsingin sanomat kirjoittaa: "Hakolan havaintojen mukaan kerjääminen ja rikosten tekeminen ovat rinnakkaisia ja osin päällekkäisiä ilmiöitä."

Vaikka kunnolliset säädökset puuttuvat, asiasta käydään kuitenkin keskustelua. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasin mukaan kerjääminen voitaisiin mahdollistaa vain tietyillä julkisilla paikoilla kuten esimerkiksi Rautatientorilla. Poliitikkojen aiheuttamien järjestyshäiriöiden vuoksi ihmisten rajaaminen ei välttämättä ole perustuslain vastaista.

Kaikkien pahintahan kerjäämisessä on taustalla oleva organisoitu toiminta. Organisointi on ihan kiva harrastus pienissä piireissä, mutta länsimaiseen yhteiskuntaan se ei sovi. Järkevintä tässä tilanteessa olisi kieltää kaikki toiminta, jonka takaa löytyy järjestelmällisyyttä.

Luovan alan tekijät vs. piratismin vastainen taistelu

En ole ehkä oikea puhuja siinä mielessä, että en elätä itseäni tekemällä luovaa työtä, mutta koen silti asialliseksi korostaa erästä avointa kirjettä Stefan Wallinille. Star Wreck -sarjasta tuttuja kavereita ovat julkistaneet kirjeen Stefan Wallinin actionia vastaan ja hyvistä syistä. Perustelutkin ovat oikeanlaisia. Kiva, että tuottajien ja tekijöiden toimeentulosta yritetään olla huolissaan, mutta väärin sammutettu. Olen samaa mieltä. Omiinkin taiteellisiin ambitioihin on sekaantunut rutkasti fiiliksiä rikastumisesta ja työllään toimeentulemisesta. Silti ei ole mitenkään jees, että sillä lobbaustyöllä ajetaan fasistisia järjestelmiä mihinkään maahan tai nettiin.

On jopa tavallaan ironista, että EU:n maiden ulkoministerit osaavat olla huolissaan, jämäkkiä, tilanteita seuraavia, yms. esimerkiksi Kiinan suhteen, mutta kotimaissaan kykenevät vakavalla naamalla esittämään samanlaisia malleja eri perusteilla. Vähän suoraselkäisyyttä sentään. Avoimen kirjeen allekirjoittaneet Timo Vuorensola, Janos Honkonen, Jarmo Puskala ja Pekka Ollula esittävät hyvän kysymyksen: "Haluaisimme kysyä ministeri Wallinilta, hyväksyisikö hän koko maan kattavan puhelinliikenteen tai paperipostin seurannan siksi, että sillä voitaisiin estää talousrikollisuutta?"

Timo Vuorensola heitti hauskoja linkkejä eräässä Ylen blogikirjoituksessaan. Tässä ne kaikki.

Elokuvat tehdään kahdessa vuorokaudessa.

Uneton48 -kilpailu on alkanut. Jokaiselle ryhmälle on arvottu genre. Meidän ryhmä sai propaganda/-opetuselokuvan. Elokuvassa pitää myös olla sisko/veli -hahmo isolla tai pienellä kirjaimella. Repliikkinä on elokuvaan sisällytettävä "se on käsityötä". Neljäs pakollinen elementti on korvata tupakointi jollain muulla korvaavalla toiminnalla.

Ryhmän esittelyvideon voi tsekata täältä youtubesta.

Pokerikeloja taas

Jätkät isolla stäkillä varhaisesta positiosta turnauksen keskivaiheessa on sellainen tilanne, jossa toivoo toimintaa. Tämmöinen tilanne oli hetki sitten eräässä onlineturnauksessa.

Stäkit ja taskukortit olivat seuraavat:
Minä - 18680 - JJ
Marcin125 - 4700 - AQo
Volanderrr - 15185 - QQ
Khan2112 - 13160 - KK

Toiminta alkaa minusta ja lyön viattoman korotuksen 480 eli 3 blindia. Seuraava pelaaja eli Marcin lyö kaikki sisään. Ensimmäinen kela on että vastassa on AK, AQ tai AJ ja tätä kättä kaveri on odotellut ja päättää tuupata kaiken sisään. Hänen stäkkinsä on juuri niin pieni, että mielelläni flippaan kaveria vastaan. Seuraava pelaaja tuleekin kaikella kylkeen ja sitäkin seuraava maksaa kaikella. Tässäkin vaiheessa voisi miettiä, että olisikohan siellä kaikilla Ax-kortit kädessä, mutta arpominen on sinänsä turhaa, koska ainoastaan jos kaikilla olisi AK-kädet minulla olisi mitään järkeä uhrata lähes koko stäkkiä, joten kippiin ei tarvittu ylimääräistä aikaa.

Kun kortit kääntyivät ympäri oli helpottavaa nähdä, että peliä pystyy lukemaan helposti. Vaikka olinkin jo lievästi sitoutunut pottiin ja olin valmis flippaamaan pientä stäkkiä vastaan. Olisin voinut ehkä jossain vaiheessa turnausta flipata isompaakin stäkkiä vastaan, mutta tässä tilanteessa se tuntuisi täysin järjettömältä.

Jos positioni olisi ollut kuitenkin erilainen, eli olisin ollut viimeisenä puheessa ennen floppia, olisin ehkä pistänyt ekan all-inin mille tahansa taskuparille ja seuraavan lyönnin vasta Ax-korteille ajatellen, että hän haluaa eristää pienen stäkin ja flipata tätä vastaan. Vasta kolmas all-in olisi kertonut, että nyt olen todennäköisesti jätkäparini kanssa heikoin käsi. Potoddsit on tilanteessa 2.3:1, joten se on aivan sama onko kädessä 22 vai JJ.

On kuitenkin tultu pitkä matka siitä kun jätkillä mennään sisään prefloppiin missä tilanteessa tahansa. Ehkä tästä syystä turnausten finaalipöydät eivät ole enää niin kaukainen unelma kuin joskus aikoinaan.

Juha Hakola vs. romanit

Sainpa taas ikävän muistutuksen kun eilen huomasin verkkohesarista tietyllä tavalla positiivisen uutisen, joka samaan aikaan muistutti, että syyt uutiselle eivät olekaan niin miellyttäviä. Eilinen uutinen koski Amnestyn kritiikkiä romanikerjäläisten kohtelua kohtaan. Positiivista uutisessa oli, että muutkin kuin Vapaa liikkuvuus -verkosto näkevät ongelmia tavassa jolla romaneja kohdellaan Euroopassa. Kohtelu ei välttämättä eroa edes kovin paljon täällä siitä kohtelusta, mitä romanit saattavat kokea muualla.

Uutinen liittyi kuitenkin ikävään asiaan, jota Eduskunnassakin käsitellään lähiaikoina. Kokoomuksen kansanedustaja Juha Hakola on tehnyt lakialoitteen kerjäämisen kieltämiseksi. Sen sijaan, että yritettäisiin parlamentaarisin keinoin taata universaalisti ihmisille mahdollisuus toimeentuloon, koulutukseen ja/tai terveydenhuoltoon, suuntana näyttäisikin olevan viimeisimmän laillisen keinon kriminalisointi. Kerjääminen ei ehkä ole miellyttävä näky, mutta ei köyhyys maailmasta poistu kieltämällä kerjäämistä. Valitettavasti tarvitaan pitempikestoisia poliittisia toimia köyhyyden poistamiseksi. Keinoista ei ole pulaa, resursseista ainoastaan.

Mitä ne vihreät taas tekee?

Otsikon perusteella voisi epäillä, että kirjoittaja haluaa jälleen kritisoida Vihreitä kun omasta puolueesta ei ole löytynyt vähään aikaan mitään vikaa. Tällä kertaa olen tehnyt kuitenkin kepeästi perusteltua analyysia suhtautumisessa vihreisiin. En analysoi nyt sitä, mitä vihreät oikeastioikeasti ovat, vaan miten vihreisiin saatetaan suhtautua heidän ulkopuolellaan. Tietyllä tavalla olen jäävi/esteellinen/poliittisesti väärämielinen/täysin väärä/liian lähellä/liian kaukana/sinisilmäinen/mustasukkainen arvioimaan vihreitä, mutta sallinette, että vähän yritän katsella asioita itselleni erilaisesti retorisesta vinkkkelistä.

Vihreiden ja Kokoomuksen kannattajia varmasti ärsyttää monella eri tavalla heidän rinnastamisensa keskenään. Oikeisto on virittänyt aseensa heti kun vihreät mainitsevatkin sanan yksityisautoilu, ydinvoima tai kasvissyönti. Vasemmistokin on valmis irtisanoutumaan punavihreistä Vihreistä heti kun yksikin palvelu ollaan yksityistämässä.

Samaan aikaan Vihreät joutuvat perustelemaan miksi lihansyöntiä pitää vähentää, yksityisautoilua vähentää, verotusta alentaa talouskasvun pönkittämiseen, piippuja vähentää ilmaston takia, palvelumaksuja korottaa budjetin takia, perustuloa kannattaa, yms.

Monet ovat varmasti kuulleet Vihreistä monia selkärangattomuuteen liittyviä kommentteja viimeisen ydinvoimakeskustelun myötä. Aikaisemminkin Vihreistä on käytetty omalla tavallaan halventavia Kokoomuksen puisto-osasto -tyyppisiä sivalluksia. Mutta pitäisikö miettiä välillä miltä Kokoomuksen kannattajista tuntuu. Viherstalinismi ei välttämättä ole mikään vieras kommentti Vihreille, mikä on menneiden puheenjohtajiensa mukaan 'ei vasemmalle eikä oikealle vaan eteenpäin'. En ole välttämättä ainoa, joka on Kokoomukselle sympaattinen kaiken fantastisuutensa keskellä. He joutuvat kuitenkin puolustamaan suomalaisten perusoikeutta valinnanvapauteen samaan aikaan kun ilkeät vihreät haluavat kieltää kaikilta suomalaisilta valinnanvapauden makkaraan, ydinvoimaan ja tiesmihinmuuhun norpan pyydystämiseen.

Vasemmiston ja oikeiston ääripäille Vihreät ovatkin vaikea puolue. Vasemmiston mielestä puolue on liian oikealla ja oikeiston mielestä enemmän kuin liikaa vasemmalla. Vaikka puolueen johto ja edustajat jakaantuvatkin useimmissa nelikentissä hieman enemmän keskustaoikeiston suuntaan, ei se tarkoita etteikö puolueessa olisi myös vasenta siipeä. Aivan kuten Kokoomuksella on oma Sirpa Pietikäisensä, Vasemmistolla oma Suvi-Anne Siimeksensä, on Vihreilläkin Otto Lehtipuunsa, Osmo Soininvaaransa lisäksi myös Jukka Relanderinsa ja Tapio Laaksonsa.

Vasemmisto näyttää taas mielellään vaativan Vihreiltä enemmän kuin he edes itse uskaltavat vaatia. Kun ydinvoimaa aiotaan rakentaa lisää, köyhien kunnallisten tai valtiollisten palvelujen maksuja lisätä tai muuta perusoikeistolaista, Vasemmiston kirves lekauttaa Kokoomuksen tai Keskustan sijasta Vihreisiin. Aivan kuin Vihreiden pitäisi olla vasemmiston kanssa samaa mieltä aina tai ovat osa oikeistoa. Samalla tavalla oikeistossa asia lienee nähty, näin yleisesti arvaillen. Vihreät ovat joko näkymättömissä, hyviä kumppaneita (joille ei varmasti anneta kiitosta yhdestäkään poliittisesta voitosta) tai viherstalinisteja.

Vihreät ovat tavallaan vieneet SDP:n edistyksellisten viitan ja ovat nyt kantamassa sen mukana tullutta vastuun säkkiä. Kun kumartaa yhteen suuntaan edes kompromissina, ollaan keskustan molemmilla puolilla mono valmiina antamaan potkua pyllistävälle pepulle.

Vielä on hankalampikin identiteettiongelma punavihreillä. Ketä äänestää missäkin vaaleissa lienee enemmän pakostakin tunnekysymys kuin kylmän viileään analyysiin nojaava valtapoliittinen laskelma-analyysi. Jos vihreät ovat puunhalaajia ja vasurit/demarit savupiipunhalaajia tai jos vihreät ovat paitojenpesijöitä ja vasurit/demarit tulonjakoporukkaa, niin kehen sitä samaistuisi.

Puut ovat tarpeellisia niilihieluja ja esteettisorgaanisia osia Gaiasta. Savupiiput ovat ikävä esteettinen haitta meidän stereolämmittimille ja puhelinsiirtolaitteille. Paitojen pesu ei ole yhtään kivaa, jos joku ei osallistu talkoisiin. Tulonjakoon liittyy niitä ihmeellisiä elämäntapataiteilijoita, jotka eivät edes halua tehdä duunia kuten muut sodan kokeneet ja sodanjälkeiset sukupolvet.

Tässä ei tarvitse varmaan enää kaivella Kokoomuksen tai Vasemmiston eri vuosikymmeninä ilmennneitä totalitarismi-ihanteita, mutta voisi varmaan ajatella, että Vihreät uutenakin puolueena on kolmannella vuosikymmenellään ja nyt jo joutuu kantamaan historiansa taakkaa siinä missä Espookin. Samoin on löydettävä vihollinen, jonka kanssa tulla toimeen samassa pöydässä. Vasemmistolla ja Kokoomuksella on ollut pitkään toisensa. Jos ei tiedä mitä mieltä pitää olla jostain, voi aina katsoa vastapuolen argumentteja ja olla vain eri mieltä. Vihreät ovatkin löytäneet itselleen vihollisen ja ystävän joka suunnasta. Keskusta kannattaa vääränlaista maanviljelyä, mutta kivoja pyöräteitä. Kokoomus kannattaa inhottavaa ydinvoimaa, mutta kannustaa yksityiseen yritteliäisyyteen kivasti. Vasemmisto puolustaa ilkeitä paperitehtaita, mutta kannattavat viihdyttäviä päästöjenvähennysohjelmia. Demarit halveksuu ulkomaista työvoimaa, mutta heillä on Erkki Tuomioja. RKP ovat oikeasti liberaaleja, mutta ei olla kadeja. Kristillisdemokraatit ja Persut ovat ehkä liian pieniä Vihreiden haastamiselle ja ehkä Vihreät eivät sittenkään halua kiusata pienempiään.

Vasureille lyhyempi nimi

Vasemmistoliitto julkaisi tänään itsestään uuden kuvan. Samalla uudeksi osoitteeksi tuli vasemmisto.fi. Vanhan logon muuttuminen punavihreästä punaharmaaksi näytti menevän samansuuntaisesti kannatuksen kanssa. Uudessa logossa on taas väriä: punainen, oranssi, jokin vihertävän sävy ja vihreä. Olisi voinut luulla, että Vasemmistoliitto olisi halunnut kikkailla Kokoomuksen brändäyksen kanssa ja ottaa yhdeksi väriksi sinisen, mutta tällä kertaa näpäytys on jäänyt toteuttamatta. Punavihreyden lisäksi voisi löytää oranssista ainakin Oranssin vallankumouksen. Tässä voi olla juuria Vasemmistoliiton alkuaikoihin, jolloin Claes Anderssonin aikana tuettiin Viron itsenäistymispyrkimysten lisäksi muitakin entisen Neuvostoliiton alueitten itsenäistymistä. Saatan olla tässä väärässä. Kolmas väri, tuo jokin vihreän sävy, on hieman hämmentävä. Omassa mielessä se ei liity mihinkään aatteeseen tai politiikkaan. Ehkäpä sen on ajateltu edustavan punaisen ja vihreän yhdistelmää oranssin kanssa. Ehkä puolue haluaa viestittävän olevansa moniarvoinen. Ehkä ei. Jotain muutakin tuttua väreissä on. Ne muistuttavat pensseliä, joista tulee mieleen Vasemmistoliiton vanha vaalikampanja, jossa puolueen aikaisempi puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes poseerasi maalitelan kanssa hymyillen. Slogan taisi olla silloin "me. yhdessä."

Sisältöä tullaan lupausten mukaan avaamaan lähiaikoina. Veikkaan, että tämän viikon Viikkolehdessä tulee olemaan aiheesta useita sivuja. Värivalintojen lisäksi lehdessä tultaneen selittämään myös slogania. Sloganiksi puolue on valinnut 'Rikkauden, jolla on arvoa'. Olisikohan tällä jotain tekemistä käyttöarvon kanssa? Ehkäpä puolueen imago yritetään saada vastaamaan sisältöä paremmin. Vasemmistoa näytetään kritisoivan useasti siitä, että se tekee kunnallisten tai valtiollisten omasta tuotannosta ideologisen kysymyksen. Vasemmiston voi melkein aina olettaa vastustavan terveydenhuollon tai koululaitoksen yksityistämistendenssejä. Tähän tarkoitukseen uusi slogan näyttäisi sopivan. Se on yhdenmukainen sisällön kanssa. Tämä jää kuitenkin nähtäväksi, mikä sloganin arvoksi tulee ihmisten mielissä ja puolueen toiminnassa.

Vanhoihin kotisivuihin verrattuna uudet sivustot vaikuttavat selkeämmiltä. Saa nähdä miten piiriosastot ja paikallisosastot sopeutuvat uuteen järjestelmään. Vanhoilta sivuilta oli vaikea löytää omaa piiriosastoa tai tietoa kunnallispolitiikasta. Nyt ne näyttävät löytyvän helposti. Samoin kuin puolueeseen liittyvät ajankohtaiset asiat eduskunnan toiminnasta puoluelaisten blogeihin. Tavallaan on ollut jännä huomata, että puolueen äänenkannattaja Kansan uutiset uudisti oman julkikuvansa paljon aikaisemmin kuin itse puolue.

Joka tapauksessa ulkokuori on virkistävä ja toivon mukaan se yhdistyy myös sisältöön.

Runihan lakkasi

Tässä on mennyt muutama päivä kivasti hymyillen kun jatkuvasti olen voittanut. Nyt tuli se WH:ta harmittava pudotus. Omaha ja tekstu lähti molemmat alaspäin. Saatte statiskiikkaa aamulla niinkuin pyysitte, mutta asian laita oli myös niin, että se on tulossa. Ei edes minun komplikaationi uskonut siihen. Yhden spiidin pelaan, jos en mene nukkumaan nyt. Hyvää yötä teille. Tarjoan 50k kättä kun saan uudella tililläni täyteen.

Omaha vs Texas

Avasin eilen tilin William Hillin pokeriverkossa ja olen nyt pelannut semmoiset sekä Teksasia että Omahaa. Statistiikka näyttää kumpaan minun tulisi keskittyä.

Paras elokuvaintro ikinä

Tai niin ainakin Youtube-videon otsikko väittää niin, eikä varmasti kauaksi jää.

Kieli keskellä poskea

Kuinka vaikeaa on osallistua netissä käytävään keskusteluun. Varsinkin jos tulee tietyn teeman ympärille pyörivää keskustelua seurattua paljon, voisi puhua jo diskurssiin osallistumisesta. Tässä tarkoitan keskustelulla yksittäistä tässä käytävää pikaista vuoropuhelua. Diskurssilla tarkoitaan pitempiaikaista keskustelua, joka esiintyy useilla foorumeilla, eri medioissa, eri tiloissa ja eri paikoissa, mutta kaikki tilat ja ajat yhdistyvät yhdeksi jatkumoksi, eräänlaiseksi putkeksi, jossa kaikki keskustelijat ovat kiinni.

Anu Silfverberg kirjoittaa Helsingin sanomissa otsikolla Suojautujat seuraavaa: "Harva pystyy oikeasti lukemaan välinpitämättömästi henkilökohtaista viestiä, jonka ainoa tarkoitus on loukata. Ihminen kehittää suojamekanismeja. Niitä ovat esimerkiksi kyynisyys, tunteiden kieltäminen ja sulkeutuminen."

Koko jutun innoitus on lähtenyt kirjoittajan mukaan tutkija Veronika Honkasalon kommentista, jonka mukaan maahanmuutontutkijoita häiritään.

Se on ilmeisesti omasta nahasta kiinni, minkä verran kestää. Toisaalta en minä ole tutkijoista pitänyt, jotka vetäytyvät norsunluutorneihinsa kun pitäisi osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Vaikka tutkijoilta ei voi odottaa kuin asiantuntemusta omalta alaltaan, olisi kaikissa Yliopistoissa ja tutkimuskeskuksissa rohkaistava tutkijoita esittämään näkemyksiään myös henkilöinä. Varsinkin, jos he huomaavat, että julkisuudessa käydään keskustelua heidän alastaan. Varsinkin, jos keskustelun argumentit eivät tue omia näkemyksiä.

Kalle Isotalo on kirjoittanut maahanmuutosta, kiintiöpakolaisuudesta ja rasismista. Kirjoitusta on pakko kehua kiihkottomuudesta vaikkakin koko ajan lukiessa tuntuu, että nyt mennään jonkun rajan yli, mutta silti pysytään hienosti asiallisen keskustelun tuntumassa. Toisaalta, mikä olisikaan innoittanut paremmin ihmistä osallistumaan julkiseen keskusteluun kuin talvisodan sekoittaminen kiintiöpakolaisiin, tai lain noudattamisen käytöstapoihin.

Isotalon tekstin alta paistaa sosiologian ja/tai antropologian osaaminen vaikka ei briljeeraakaan teksteillä. Aivan oikein hän pyrkii heti alussa osoittamaan, että vierauden pelko ei ole rasismia vaan ennakkoluulo, joka katoaa vuorovaikutuksen myötä. Sosiaalisaatioprosessiin ja normien väljyydessä tai tiukkuudesta Isokallio esittää, että "(p)ienet maalaispitäjät ovat etnisten ennakkoluulojensa ohella(jotka nekin supistuvat sitä enemmän, mitä nopeammin kunnat muodostuvat keskuskaupunkiensa nukkumalähiöiksi) paikkoja, joissa pääsääntöisesti myöskään seksuaalivähemmistöt, poikkeavat uskontokunnat taikka muut vastaavat vähemmisöt varmasti kohtaavat enemmän ennakkoluuloja kuin isommissa kaupungeissa." Antropologiassa tutkitaan erilaisuuden sietämistä. Tälle on yritetty löytää jopa kaavoja, mutta mitään luonnontieteellisen tarkkaa kuvausta ilmiölle ei voida antaa.

Pointti on kuitenkin siinä, että erilaisissa yhteisöissä erilaisuutta siedetään (teki mieli käyttää sanaa suvaita, mutta en kehdannut) erilailla. Monikulttuurisuuspuhe on skeidaa, koska ei ole olemassa yksittäisiä kulttuureja, jotka elävät rinta rinnan, tai eristyksissä tai päällekkäin tai vierekkäin. Jos kulttuureja on monenlaisia tai eriteltävissä, niin ne vaikuttavat toistensa sisällä. Yhteisöjä voidaan kuitenkin rankata vaikkakin pitää tunnustaa rankkaukseen sisältyvä sokeus. Samoin kuin vertauskuvat ovat vain samantapaisia ei samanlaisia. Rankkaukseen vaikuttavat näkemykset ovat subjektiivisia vaikkakin joukolla ihmisiä saattaakin olla samantapaisia näkemyksiä.

Yhden normin (esim. ristin pitäminen kaulassa) yhteisöissä (esimerkkitapaus Laihiaa voi ajatella, mutta se ei ole tarpeellista) saatetaan suhtautua eri tavoilla ihmisiin, jotka eivät pidä ristiä kaulassa. Suhtautuminen saattaa olla välinpitämätöntä, jos ristin pitämistä ei edes huomata. Tällöin yhteisössä siedetään erilaisuutta jopa niin paljon, että kyse ei ole enää edes sietämisestä vaan mitättömästä yksityiskohdasta. Jos taas ihmisiin, jotka eivät pidä ristiä kaulassa, suhtaudutaan syrjivästä. Heidän kanssaan ei haluta olla tekemisissä, voidaan yhteisön normia pitää sulkevana.

Molemmilla kirjoittajilla on tietynlainen suhtautuminen siirtolaisuusdiskurssiin, mutta kuten minäkin, tartumme putkeen vain tietystä kohdasta. Emme tiedä kaikkea käytyä keskustelua, mutta haluamme osallistua siihen, joko tukemalla tiettyjä väittämiä uusilla argumenteilla tai hyökkäämällä toisia argumentteja vastaan. Näemme kuitenkin putkesta enemmän kuin mihin tartumme.

Molempien puheenvuorot ovat tärkeitä siirtolaisuuskeskustelussa eri syistä. Silfverberg tuo esille diskurssiiviin liittyvän häirinnän. Tutkijat vaiennetaan, koska he ovat väärää mieltä. He eivät ehkä uskalla ottaa osaa julkiseen keskusteluun vaikka kaikista tärkeintä olisi, että he osallistuisivat keskusteluun juuri silloin kun sitä käydään. Nyt käytävän siirtolaiskeskustelun poliittiset lopputulemat saattavat olla mitä tahansa suljetuista dystooppisista rajoista aina rajoista vapaisiin utopioihin.

Siirtolaisuutta voidaan myös tarkastella taloudellisin numeroin kansantalouden näkökulmasta, asennetutkimuksin, käräjäoikeuden tuomioiden tai minariteettien määrässä. Argumentit eivät vain ole toisiaan poissulkevia vaan osa samaa putkea, josta toivottavasti joskus päästään lähelle yksimielisyyttä. Ainakin voin toivottavasti sanoa, että putki olisi kaikkien mielestä olemassa. Minne se vie, mistä se tulee ja mitä siinä liikkuu jää nähtäväksi.

Jännästatistiikkaa

Katselinpa huvikseni blogin trackeria. Extreme tracker onnistuu kertomaan, että 7000:sta suosituimmasta hakusanasta Häävärssyjä on tuonut eniten kävijöitä. Top10:een mahtuu kyllä Jaakko ja Vasankari, mutta myöskin San Andreas.

Mitäköhän tästä pitäisi päätellä? Ainakin on odotettavissa, että Markku Envallia on lausuttu monissa häissä.

Hesari parhaimmillaan tämmöiselle

Harvoin tulee Hesarin muita osioita kommentoitua kuin kotimaata (ja joskus ulkomaata), mutta tänään oli erityisen hienot kulttuurisivut. Aika useasti luen kiireessä pelkästään Hesarin C-osan tai en mitään. Tänään en ehtinyt lukea Hesaria, mutta kun aloitin niin päätin aloittaa tapani mukaan normaalisti C-osan mielipidekirjoituksista. Se, miksi en ole julkisesti kommentoinut Hesarin mielipidekirjoituksia johtuu siitä, että olen joko a) lähettänyt vastakirjoituksen Hesarille tai b) pyytänyt kommenttia joko b.1.) alan asiantuntijoilta tai b.2.) joltain muulta ja jättänyt lähettämättä, kun olisin voinut julkaista kirjoitukset blogissani.

Seuraavana vuorossa Hesarin juttuja referaatteina ja kommentteja:
C-mielipide: työttömänä haluaisin perustaa edes pienen verkkokaupan
Työttömäksi jäänyt askartelija haluisi pistää pystyyn verkkokaupan pitääkseen yllä harrastustaan ja ehkä löytääkseen siitä uuden tien muiden keinojen lisäksi, mutta törmää tuttuun ongelmaan.

Sinä, kansalainen, et saa tehdä mitään, jos sille ei ole annettu laissa lupaa ilman rangaistusta. En ole toiminut vähään aikaan yrittäjänä enkä tarvinnut Kelan (tai sossun) palveluja, mutta silti on muistissa kaikki omat ja muiden kokemukset meidän jähmeästä järjestelmästä. Jokainen yritys muokata järjestelmää yleensä kaatuu siihen, että pelätään a-mapin henkilöiden esimerkin innoittamaan ö-mapin henkilöitä väärinkäyttämään järjestelmää. Systeemin väärinkäyttäjille, joiden riski jäädä kiinni ja saada suurimmat ansiot näyttävät kuuluvan lähinnä Keskusrikospoliisin mappiin eikä meidän tavisten mappeihin.

C-mielipide: Julkisen sanan neuvosto on menettänyt uskottavuutensa
Juridiikka ja journalistien ohjeet menevät sekaisin Julkisen sanan neuvoston kanssa. JSN:n tarkoitus on ilmeisesti toimia sensuuria vastaan sekä edesauttaa hyvää journalistista tapaa. JSN:llä ei ole juridista valtaa.

Mutta niinpä siinä käy. Kun vallan vahtikoira vahtii vallan vahtikoiraa on kaali vahvempi kuin pässi, ja tässä tapauksessa maata ei ole eikä pässi syö kaaleja, ja niin edespäin, jos tässä yhteydessä voi edes käyttää lyhentämättömiä lyhenteitä. Vaalilautakasa saa vapauttavan päätöksen, koska JSN on saanut käsityksen, että jos mennään oikeuteen, niin meillä on todistaja, muuten se on se tunne, että olisi matkalla jossain eli deja vu.

Onervan matkaakin on tarjolla kulttuurisivujen pääotsikossa. Juttu tuli hienona hehkutuksena, koska entinen tyttöystävä halusi/haluaisi meidän yhteisen lapsen nimeksi Onervan, jos kyseessä olisi tyttö. Haluaisi hän nimeksi varmaankin saman, jos isä olisikin joku muu. Mutta hienosti Onerva saa hehkutusta kuratoija Anna Kortelaisen ansiosta tai ansiotta. Kortelaisen CV mainitaan sekä muodon motiivit, mutta olisiko Hän hän ilman häntä vai hänestä riippumatta?

Lopuksi C-osion ensimmäisellä sivulla kommentoidaan vuoden journalistipalkintoa. Kristiina Tolvaselle palkinto napsahtaa, mutta voisiko Tolvanen puukottaa Bonnieria tai Julkisen sanan neuvostoa? Jäämme odottamaan lopun aikoja tai sitten lopun ajat odottavat meitä.

Ehkä hienoimmalla tavalla tylsän jännittävä on kuitenkin pääkirjoituksen viereiselle palstalle tarjottu vieraskynä. Kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen kirjoittaa otsikolla "Julkisesta velasta on paljon väärinkäsityksiä" asiaa.

Reaalitalouden ja velan välinen suhde on täysin käsittämätön. Kun talous kasvaa velasta ei tarvitse välittää, kunhan talous kasvaa. Ongelmaksi muodstuu, että kun talous ei kasva, mutta sekään ei ole ongelma. Kyseessä ei ole edes mikään poliittinen päätös (väittämä on minun ei Vesa Kanniaisen) vaan veronmaksajan ja valtion obligaation välinen sopimus. Olemme tosin lähempänä Jean-Jacques Rousseaun ideoimaa Yhteiskuntasopimusta kuin mitä näiden porvarillisten taiteilijoiden unelmiin edes oli uskomista.

Mutta väitän, että Kauniainen on kaikissa kohdin oikeassa.

Lopuksi on todettava, että koin joskus blogin kirjoittamisen ongelmalliseksi juuri siksi, että se vei aikaa kaikilta pitkäjänteisiltä töiltä. En sanonut sitä ikinä ääneen enkä kirjoittanut sitä. Nyt minun muut lyhyempiläntäiset projektit ovat vieneet aikaa tältä rakkaalta julkaisualustalta. Ehkäpä ajat muuttuvat, ehkäpä ne muuttuvat huomaamatta.

Ei mulla ole aikaa olla netissä

Nykyään netissä on niin monia sosiaalisia sovituksia, että miten tässä ehtiikään. Facebook itsessään on tosi villi ja sen lisäksi on olemassa - FARMVILLE.



Sitten on saman firman Mafiawars:


Mutta hei, anteeksi, kun en ole päivittänyt blogia, mutta kiinnostaisiko teitä kahvilan pitäminen. TULKAA CAFEWORLDIIN:


Ei se mitään. Mua ei kiinnosta lukea sähköposteja, mua ei kiinnosta kenenkään statuspäivitykset, mua ei kiinnosta viina eikä miehet/naiset, koska mulla on Zyngafirman kaikki bileet omassa internetissä (Saaks sitä sanoa vielä internetiksi).

Loppujen lopuksi kaikki on hyvin. Me voimme rauhassa elää meidän uusien kahviloiden, gangien ja kahviloidemme kanssa, vaikka jostain syystä tulee välillä, vaikkakin hyvin harvoin tunne, että jotain puuttuu elämästä.

Sopimuksen tekeminen

Lehti sen sanoi hienosti.

Kokeillaanpa, jos jollekin kelpaisi myös tämmöinen sopimus. Lukemalla tätä blogia, lukija suostuu sopimukseen, jonka mukaan hänen on siirrettävä 10 euroa blogin kirjoittajalle. Sopimusta ei ole mahdollisuutta uudelleen neuvoteltava. Eräpäivä on jokaisen kuun 15. päivä. Eräpäivän jälkeen peritään lainmukainen markkinakorko + 7 prosenttia.

Lausujat vs. näyttelijät

Eräs kysymys on mielessä tämän viikonlopun jälkeen, ja sitä on harvoin kuultu. Onko lausuja näyttelijä vai onko näyttelijä lausuja? Veikko Sinisalo -kilpailun viimeisiä kolmosia katsoessa ja kuunnellessa (sekä juoruja ekasta kolmesta kuultuani) oma ajatukseni on, että esiintyjien nuori polvi vain tykkää revitellä lavalla. Siellä pitää olla toimintaa kuin vapaapainiottelussa. Toisaalta siellä pitää olla Shakespearen pääkallo lavalla. Mitä oikeasti lavalla pitäisi tapahtua kun on kyse lausunnasta? Tampereella tsekatut meiningit ei antanut varmaa kuvaa.

Ehkä siellä pitäisi olla vain hyvät keuhkot ja artikulaatio, ehkä siellä pitäisi olla hieno läsnäolo ja yleisön ymmärtäminen, ehkä siellä pitäisi olla huiskiva lintuja ja räjähdyksiä, tai sitten pienestä tehtyjä isoja asioita.

Mutta ilmeiseltä näyttää, että lausunnan tulevaisuus on vauhdissa ja liikkeessä äänen kustannuksella. Sinänsä harmillista, että oma asiantuntemus on niin heikko Veikko Sinisalo -kilpailun aikaisemmilta vuosilta, että ei voi tarjota asiallista näkemystä kilpailun muutoksesta. Aikaisempia voittajia löytyy täältä.

Ehkäpä hankalinta hommassa on työn yksinäisyys. Lausuminen on täydellistä soolotyötä. Lausujalla on harvemmin ohjaajaa, tuottajaa tai työryhmää. Siellä on ihminen yksin näkemättä ja kuulematta itseään, ainoastaan kuultuna.

Valtuusto vauhdissa

Mikä yhdistää stalinismia, islamismia, ruusukaalia, lasten pahoinpitelyä, itsemurha-aikeita, gluteiinikkoja, kivikautta, moralismia, hiilihydraatteja, oikeuksia, opiskelua, ympäristöä, logistiikkaa, energian säästöä, maailmanpelastamista, lakto-ovoveganismia, kotieläimiä, hylkeiden metsästämistä, silakoita, aliravitsemusta, nälänhätää, anoreksiaa ja anemiaa?

Tietenkin Helsingin kaupunginvaltuuston kasvissyöntikeskustelu.

Täydellisia miehiä taas

Toiveisiin vastaten; Blogia päivitellään.

Tänään kävin kahden työkaverin kanssa katsomassa täydellisiä miehiä.Näytelmää voisin suositella kakille. Se on hyvää viihdettä.

Njääh.

Liput loppuunmyyty. Mikko kyllä kertoo suosiosta: "voitaisiin jatkaa" ja "voitaisiin siirtää muihin tiloihin".

Sitä odotellessa. Täydelliset miehet!

Movies. 24

24:n 8-tuotantokautta tiivistettynä. Olen käyttänyt moviesia ja tämä on ensimmäinen aito yritykseni ohjelmalla. Palautetta saa antaa niin paljon kuin irtoaa sekä toiveita kuviksista, joita haluatte.

KarmaviikkoVed

Eka hyvät uutiset: olen hengissä.

Sitten semihyvät: hyvät teot kannattaa.

Sitten ne huonoimmat: Älä yritä ymmärtää.

Mulla oli ehkä työläin viikko elämässäni tällä viikolla. Ei ollut vaatimuksia sen lisäksi mitä olin asettanut itselleni.

Mutta ne semihyvätkin jutut meni vituilleen. Viikon paras juttu on ollut siis, että olen saikulla lihasrevähtymien takia. Kun mä saan sen kohtalon epelin käsiini, niin sitten lätty lätisee ja kovaa.

Jos voisin jotenkin hienosti tiivistää tämän viikon, niin lähtisin siitä, että asiat lähtivät liikkeelle jo pari viikkoa sitten. Työvuorolistaan olisin voinut pyytää edellistä viikonloppua vapaaksi, mutta luin sähköpostin aiheesta vasta 22 tuntia viestin jälkeen. Ihanaa.

Sitten alkoi työvuoron siirtämistalkoot. Koska kaikki haluavat ystävänpäivänesikoispäivänä viettää vapaata, niin enpä saa vaihdettua vuoroa. Joudun valmistautumaan viikonloppuun nukkumalla (tää kuulostaa kauhealta normi-ihmisestä, mutta mä oon aika yökyöpeli kun tilaisuus tulee). Haluan päästä viikonlopun kokouksista ja duunista hajoamatta. Univelka yleensä tuottaa mulle tiettyjä henkisiä ja fyysisiä rakoilureikiä. Selvidynpä viikonlopusta melkein coolisti.

Väsyttää.

Menen jatkamaan sunnuntaina iltaa. Kivasti ja hauskasti. Tapaan kaksi koditonta. Tarjoan yöpymispaikkaa ja toinen paholainen vie mun Xbox360:n ja pleikkari2:n (sekä kortit, rommit, yms.) Palkka tulee vasta tiistaina. Hienoa, kun vittu karma seuraa kodin ulkopuolelle.

Mennään ystävän E:n kanssa ottaa päiväkännit. Päivä päättyy siihen, että ollaan alkuillasta niin pleksit, että molempien pitää mennä koteihin. Minä vasta jälkeenpäin. Vedän voltit jäällä, menen käymään kotimatkalla Tintissä ja huomaan, että lihakset on rikki. Onneksi on taukolääkitys noin suunnilleen kohdallaan. (Jälkeenpäin saan kuulla, että housut roikkuu ja kaikki on jotenkin levällään - mietin vieläkin mitä se tarkoittaa).

Sitten kotona ollaan oltukin. Väittäisin, että hyvät teot ei kannata, jos ei ole jotain omaa tavoiteltavaa. Mulla on pitkään ollut mielessä mulkkuilu: olen pitkään halunnut käyttäytyä aivan kuin muilla ihmisillä ei olisi itseisarvoa. Se on kolikonheitosta kiinni, että tähän ei päädytä. Jokainen ns. moraalinen/eettinen teko, minkä ihminen kykee tekemään on kuitenkin sattuman kauppaa. Välillä ihmisten pitää hyötyä myös toisista. Kun kapitalismin kriisi taas lähti käyntiin pari vuotta sitten, niin miksi me ihmiset emme voisi nauttia tästä metsästämisen tunteesta. Käyttäkäämme kaikki toisiamme hyväksi, tehkäämme pilkkaa elämästä, ja jäädään odottelemaan sitä, että joku tekee meille jotain pahaa.

Silvio de Sade

Täydellisiä miehiä on vielä - teatterissa

Vaikka kukaan ei tätä usko, niin miehistä ei kerrota miehisiä tarinoita enään. Ei riitä, että on elokuvia, joissa ajetaan todella kovaa tosi päheillä autoilla eikä sekään, että miehet ovat kaikkea osaavia. Myös miehiä pitää käsitellä ns. laatikon ulkopuolella.

Kellariteatterissa pyörivä Täydelliset miehet - desperate supermen on todella suositeltava viihdespektaakkeli. Omat syyt mennä katsomaan löytyi näytelmän mainostekstistä. Mainoksen toinen virke kuului jo näin: "Lavalla kaksi täydellistä miestä: Mikkomarkus Ahtiainen ja Sami Roikola sekä täydellinen muusikko Kasper Mårtenson." Ehkä sanan täydellinen käyttäminen kahdesti yhdessä virkkeessä lupasi jo niin paljon, että mentävähän oli. Ja jo toisen kerran peräkkäin näyttelijä Mikko-Markus "Börsta" Ahtiainen osoittaa olevansa nero älykkään komedian kanssa.

Mirka Myllärin ohjaama Täydelliset miehet ovat tunti ja 20 minuuttia täydellisen nopeasti etenevää täydellistä musiikillista tykistä täydellisestä miehiin sekaantumisesta. En voi sanoa näytelmän muodosta vielä paljoa, koska se perustuu kuulemma muodoltaan Täydellisiin naisiin (Desperate housewives). Tämän takia minun on pakko tutustua tv-sarjaan. Näytelmän juoni on kuitenkin episodimaisesti rakennettu nopeatempoinen tutkimus miehestä. Ja miehenähän sitä on mahtava katsoa. Lavalla ei nähdä machomaisia idiootteja eikä romantiikan nälkäisiä gigoloja, vaan yleisö näkee kaiken siltä väliltä. Näytelmän jälkeen tulee olo, että monta tyhjää paikkaa Miehen kuvauksesta ja elämästä on täytetty. Useastihan tulee himo miestaiteilijalle tehdä kuvaus oikeasta miehestä, joka ei ole stereotyyppisesti vain jotain miehekästä. Näytelmä muistuttaa oikeasti ideaa Penismonologeista (näytelmää siitä, miltä peniksestä tuntuu).

En väitä, että sukupuolten välinen tasa-arvo olisi toteutunut tässä yhteiskunnassa tai missään muuallakaan, vaan väitän, että kolmannen aallon feministeillä on vielä paljonkin tehtävää tiedostamisen saralla. Täydelliset miehet on yksi osa tiedostamisprojektia. Myllärin näytelmä on oikeasti yksi pienellä budjetilla toteutettu osa vastausta, mitä pitäisi tehrä. Ehkä vain nähdä miehetkin muina kuin miehinä. Ei ole helppoa olla sekä tunteitaan ilmaiseva tai tunteitaan sulkeva, kun aina tekee väärin. Miehen osa on helppo, kun sen oikein oivaltaa, mutta se ei ole lähtökohtaisesti helppo. Sukupuolittuneet kasvatuskäytännöt (sosialisaatio) tekevät miehenkin elämästä hankalaa, kun sukupuolittuneet käsitykset valmiiksi jo rajoittavat käytöstä miehen tai naisen rooliin.

Vaikka väitänkin näytelmää hyväksi tavassaan käsitellä miestä, niin jään silti odottamaan penismonologeja. Sillekin olisi tilausta vielä.

Oodi Mimmille

Mimmillä on blogi, se Mimmin oma blogi on
Mimmillä on blogi, se sen ikioma on
Voi voi mimmejä, joilla ei oo blogeja,
tälläpä mimmillä, oma blogi on.

Floattaamisen jalo taito

Viikko sitten olin perinteisessä ravintola Mascotin viikottaisessa pokeriturnauksessa pelaamassa, mutta ensimmäistä kertaa osui Kimmo samaan pöytään.

Yhdessä vaiheessa minä aggroilin pöytään J3 kädessä ja pöytään tuli Ah Td Qx. Minulta puuttui pelkästään kortit ja positiot, mutta jatkoin konttareilla (panostamista, jotka on käytännössä pakko tehdä kun näyttelee vahvaa kättä voittaakseen potin). Kimmo maksoi lyönnin. Sitten tuli blanco (kortti millä ei ole mitään merkitystä). Löin taas ja Kimmo maksoi. Riverilla tulikin Ad, mikä mahdollisti täyskäden, värisuoran, suoran,värin, tripsit sekä tietenkin kaksi paria. Ilman positiota lämäsin kaiken sisään. Kimmo huokasi ja käänsi kortit ympäri ja näytti 42:n.

- Tota en huomannutkaan. Mä tiesin, että sulla ei ole mitään kädessä ja ajattelin, että riverillä sä lyöt jotain, mihin voidaan lyödä kylkeen, jolloin sun olis helppo luopua kädestä.

Kimmo oli oikeassa ja riidas aivan saatanan hyvin. Viimeisen siirron all-in oli kuitenkin hyvä liike, koska hän oli oikeassa. Jätkähailla ei voi maksaa eikä kaveria pysty riidaamaan.

Nettipokerin kanssa puuhastellessa olen taas muistanut floattaamisen jalon taidon, mikä on välillä unohtunut. Floattaaminenhan on sitä, että olet ilmalla (paskakortit) liikenteessä ja yrität ulospelata kaverin ts. saamaan parhaimman käden kippaamaan.

Ja nyt kaduttaa se, miksi olen unohtanut kyseisen pokeripöydän jalon taidon. Floattaamisessa ei ole kyse pelkästään positiosta (saa puhua viimeisenä) vaan siitä, että toisella ei ole mitään kädessä.

Koska pokeri on kuitenkin ns. science of disinformation, niin lajin peliteoria on häikäisevän monimuotoinen ja syvällinen (liikaa sulkuja, mutta siitä huolimatta, pieksii älyllisesti shakin moninkertaisesti).

Tänään on tullut floatattu positiivisella tavalla monia potteja.Viimeisin on tosin siinä mielessä huono, että tarkoitukseni oli bluffata riverillä kaveri potista ulos, mutta kaveri maksoi - tosin huonommalla kädellä. Kaikki johtui siitä, että kaverilla oli kärki kiinni ja minä sain ekan parin turnilla ja tokan parin riverillä. Joten jos yritin aluksi saada kaveria riverilla ulos, niin epäonnistuin pahasti. Jos onnistuin floattaamalla jahtaamaan paremman käden kiinni, niin lisäpisteet minulle.

Yksi syy häviävälle pokerille voi olla floattaamisen unohtamisen taito (vikat sulut: jos se on ainoa syy, niin se EI OLE AINOA SYY). Positiota tulee pelata monilla tavoilla, mutta floattaamista ei saa ikinä unohtaa, jos sen oikeasti osaa.

Jage kannattaa Korhosta Keskustan uudeksi puheenjohtajaksi

Varhain eilen hämeenlinnalaisesta Joonas Korhosesta tuli ensimmäinen Keskustan puheenjohtajaehdokas. Huolimatta Aamulehden vääristelevästä uutisoinnista, jossa mm. väitetään ehdokkuuden olevan pilaa, Jagen renessanssi on blogina Korhosen valinnan puolella.

Timo Kallin aloittama vaalirahoituskohu, jonka jäljet ovat johtaneet itse pääministeri Vanhaseen on tuhonnut lähes koko poliittisen järjestelmän ja Keskustan uskottavuuden. Nyt on syytä siirtää katse tulevaisuuteen sekä antaa Keskustalle uudet kasvot, aatteet ja periaatteet. Joonas Korhonen on siitä harvinainen poliittinen eläin, että hän ei kiertele eikä kaartele, vaan tuo mielipiteensä esiin rohkeasti. Tämmöistä uudistamista ovat kaivanneet Keskustassa mm. Paavo Väyrynen sekä Seppo Kääriäinen.

Sunnuntaina lähetetty tiedote kokonaisuudessaan:

LEHDISTÖTIEDOTE,
Hämeenlinna, 17.1.2010.

Julkaisuvapaa heti


KORHONEN MUKAAN KESKUSTAN PUHEENJOHTAJAKILPAAN

Hämeenlinnalainen Joonas Korhonen on ilmoittanut tavoittelevansa Keskustan puheenjohtajuutta kesäkuun puoluekokouksessa Lahdessa.

Korhonen on 26-vuotias hämeenlinnalainen, joka on aiemmin toiminut Vasemmistoliitossa, ollen vuonna 2007 kansanedustajaehdokkaana ja saaden 429 ääntä. Nykyisin Korhonen on työtön työnhakija ja vapaa kirjoittaja.

- Paine ehdokkaaksi lähtemiseen oli kova, enkä katsonut voivani kieltäytyä nykyisessä taloudellisessa tilanteessa, Korhonen perusteli puheenjohtajaehdokkuuttaan.

- Keskustapuolue tarvitsee vahvan linjanvetäjän, joka johdattaa puolueen uusille urille, hän jatkoi.

Korhonen aikoo palauttaa Keskustan lähelle juuriaan ja tärkeimmäksi asiaksi onkin nostettava heikommin toimeentuleva väestö.

- Myös hallitusyhteistyötä pitää tarkastella kriittisessä valossa. Tarvitsemme nyt laajaa yhteistyötä ja uutta poliittista suuntaa, Korhonen sanoi pohdittaessa hallituskuvioita.

Keskusta valitsee uuden puheenjohtajan kesäkuussa Lahdessa järjestettävässä puoluekokouksessa.

Lisätiedot:

Joonas Korhonen 044 9477 038

Aiheeseen liittyvät linkit:
Joonas Korhosen blogi, josta löytyy myös kampanjan lehdistötiedote.
Facebook-kannatusryhmä
Aamulehti: Keskusta sai ensimmäinen "puheenjohtajaehdokkaansa"
Etelän media: Joonas Korhonen: Kepulaisuuteni perusta on kanalassa!
Etelän Median Korhonen 2010 -kampanjapaidat
Verkkouutiset: Vasemmistoliittolainen ilmoittautui Keskustan puheenjohtajakisaan

Hyvä joulupukki

Olen vieläkin hieman vihainen lähes 20 vuoden takaisista tapahtumista, mutta annan anteeksi ja pääset koeajalle. Toivon tänä vuonna seuraavia lahjoja:
- X-box live -jäsenyys loppuelämäksi
- Spotify-jäsenyys maksettuna loppuelämäksi
- Kaikki Mafia warsin tasot täyteen tai ainakin miljoona reward-pistettä
- Sama itseasiassa koskien kaikkia Zyngan facebook-alustalla julkaistuja pelejä
- Diplomaattisen koskemattomuuden kaikkialla maapallon vaikutusalueen sisäpuolella
- USS Enterprisen (Ei mitään koottavaa vaan sen itse aluksen, jolla voi lentää minne tahansa päin maailmankaikkeutta)
- Yhdysvaltain presidentin suoran numeron (ei mitään vaihdepaskaa, mä tiedän, että sillä kaverilla on pakko olla joku kännykkä, jolla se voi soittaa ilman sihteereitä)
- John F. Kennedyn murhaan liittyvät kansiot ilman sensurointia
- Haamujengi kolmosen tuotantoon
- satatuhatta vapaalippua elokuvateattereihin
- American Express blackin
- Vasemmistoliberaalin pääministerin tai oikeastaan koko hallituksen
- Tyttöystävän, joka painaa 40-80 kiloa, mutta mieluiten 45-55 kiloa
- Kaikki Expendables-elokuvan tähdet henkivartijoiksi: Sylvester Stallone, Jason Statham, Jet Li, Dolph Lundgren, Eric Roberts, Mickey Rourke, Bruce Willis ja Steve Austinin (sekä Jean-Claude Van Dammen ja Vin Dieselin)
- Vähintään Akun tehdas -tasoisen äänitysstudion
- Oikean Paavo Lipponen -nuken (pitää olla mitat oikeat ja ihon pitää tuntua aidolta)
- Batman Arkham Asylum -pelin
- Playstation kolmosen
- Miljoona dolsua Fulltiltin pelitilille

Tsekkaa pulssi

Kaveri on elossa. Ei kaipaa tekohengitystä eikä muitakaan elvytyksen muotoja.


Seminaarimäen mieslaulajat olkaa hyvät:

Barack Obama vs. Matti Vanhanen

Olen pitkään ollut supersankarisarjakuvien ystävä siitä huolimatta, että sarjakuvien saralla supersankarisarjakuvat ovat välillä jopa teollisempaa taidetuotantoa kuin dekkarikirjallisuus; Omalla tavallaan supersankarisarjakuvat ovat huonointa taidetta, mitä sarjakuvan saralla tehdään.

Ennen kuin menen otsikon teemaan, pitää vielä kehua omaa sisäistä sankaruutta nuoleskelevia populaareiksi muodostuneita sävellyksiä: J. Karjalainen: Sankarit, Chad Kroeger/Josey Scott: Hero.

Elämme historiallisia aikoja. Meillä on tässä maailmassa kaksi supersankaria sekä hyvässä että pahassa.

Ensin Barack Obama. Nobelin rauhanpalkinto. Nice. Kiva. Oikein mukava. Ansiot ovat ehkä hieman heikkoja, vaikka on pakko myöntää, että maailman suurimman ydinasepankin päällä istuskeleva kaveri ehdottaa ydinaseetonta maailmaa, on hieno ele. Jos puheista tekoihin päästään, niin palkinto on ansaittu. Muussa tapauksessa Barack Obama pääsee samaan seuraan Henry Kissingerin kanssa. Kissinger palkittiin rauhanpalkinnolla kaksi-kolme vuotta ennen Vietnamin sodan päättymistä Vietnamin sodan lopettamisella.

Sitten Matti Vanhanen. Ike lähtee ulkoministerin paikalta muutaman sadan hassun ja seksuaalisesti vihjailevan tekstiviestin takia. Matti Vanhanen käy oikeutta uuniperunoista sananvapautta vastaan. Ei mitäään. Matti Vanhanen jää kiinni väärinkäytöksistä. Ei mitään. Matti Vanhanen jää kiinni valehtelusta. Ei mitään. Matti Vanhanen jää kiinni lain rikkomisesta. Ei mitään.

Jos osaisin piirtää, niin minä piirtäisin hienon supersankarisarjakuvan, jossa Matti Vanhanen ottaa erää Barack Obaman kanssa. En tiedä vielä miten tappelu päättyisi enkä sitä, että minkälaista huulen heittoa tappeluun sisältyisi, mutta tämän tappelun aion joskus vielä kirjoittaa. Toivon tekeväni historiaa sillä samalla tavalla kuin Barack Obama ja Matti Vanhanen. Jään historiaan luodinkestävänä ja hyvin hämmentävänä käsikirjoittajana.

Perustuslaki uusiksi

Olen useasti visioinut demokratian laajennuksiin tähtäävistä toimista kuten kaupunginosavaltuustoista, kansanäänestyksistä ja kansanaloitteista. Oerustuslakiin olisi syytä myös parantaa mahdollisuutta hajoittaa eduskunta ja kaataa hallitus.

Ennen edellistä perustuslain muutosta, oli presidentillä mahdollisuus hajoittaa eduskunta. Ilmeisesti lailla oli myöskin käyttöä, koska eduskunta on Suomen itsenäisyyden aikana hajoitettu muutamia kertoja, kun on ollut tarvetta ratkaista poliittisia kriisejä. Perustuslain muutoksen jälkeen, eduskunta on edelleen mahdollista hajoittaa, mutta vain pääministerin esityksestä. Tämä lisää huomattavasti eduskunnan hajoittamisen kynnystä, mutta lainsäätäjä ei ehkä huomioinut (tai vaihtoehtoisesti nimenomaan huomioi), että kriisin aiheuttaja saattaakin olla pääministeri ja/tai hallitus kuten nykyisessä vaalirahaskandaalissa. Ei ole todennäköistä, että pääministeri laittaisi oman luottamuksensa testattavaksi uusissa eduskuntavaaleissa. Välikysymys on edelleen toinen mahdollisuus hallituksen kaatamiseen, mutta enemmistöhallitusten ja ryhmäkurin aikana välikysymyksen toimivuus voidaan kyseenalaistaa helposti. Välikysymyksellä on hallitus kaadettu viimeksi 50 vuotta sitten, joten välikysymyksen todellinen poliittinen merkitys on julkisen keskustelun käyminen eikä sen itse tarkoitus toteudu.

Kun Tarastin ryhmä tällä hetkellä suunnittelee vaalilain uudistamista olisi syytä ehkä puuttua myös perustuslain muihin ongelmakohtiin. Jos nyt olisin diktaattori ja saisin kirjoittaa perustuslain uusiksi, ottaisin huomioon varmastikin nykyisen poliittisen kriisin ja madaltaisin huomattavasti eduskunnan hajottamisen kynnystä. Hyvä idea olisi täydentää perustuslakia selvästikin kansanvaltaisampaan suuntaan: annetaan kansalle mahdollisuus välikysymyksen tekoon. Eduskunnan hajoittamisesta tulisi järjestää kansanäänestys, jos saadaan 10 prosenttia kansasta aloitteen taakse. Vaikka tämä saattaisi tehdä demokratiasta kalliimpaa (äänestysten järjestämisen takia), uskon, että tämän tyyppistä demokratian laajennusta ei tultaisi "ylikäyttämään".

Keskustan vaalirahoitus youtubessa

Klassinen Perikato-elokuvan uudelleen tekstittäminen on saanut jatkoa vaalirahoituskohusta.



Tässä blogissa on aikaisemmin julkaistu Wincapita youtubessa.

Hyvä ja vahva kaverimme Ray Stantz

Suomalainen ystäväni Haamujengistä (engl. Ghostbusters) nimeltään RAY Stantz on ollut pitkään kieli kuumana pokerin suhteen. Olen yrittänyt väittää hänelle pitkään, että mitään pokeripeliä ei voiteta nuolemalla kortteja, mutta hän ei ole vain uskonut.

Kaverini RAY on pitkään väittänyt, että Monopoli on paras peli tässä maailmassa. Olen yrittänyt jutella hänellä, kehunut häntä, jopa välillä torunut häntä. Lopulta olen oikeasti samaa mieltä. RAYn monopoli on hyvä, jos kaikki saavat kulkea Erottajalla ilman, että tarvitsee kysyä lupaa lupaa Erottajan ylittämiseen.

Kaverini RAY on tosin joutunut ongelmiin, koska hänen ottoisänsä on ottanut kaikki rahat ja kierrättänyt vaimonsa Yennan (lausutaan Kenna) kautta kaiken muualle. Kenna (lausutaan Kepu) on kuitenkin ottanut RAYlta kaikki mun monopolisetelit sillä aikaa kun olin vessassa, ja nyt Jaguli (lausutaan minä) on hyvin vihainen.

Pokerisivut: Nuorisosäätiö jakanut vaalirahaa myös Rayn hallituksen puheenjohtajalle
Iltasanomat: Jukka Vihriälä ehdottaa uusia eduskuntavaaleja
Helsingin sanomat: Keskustan Vihriä haluaisi hajoittaa eduskunnan

Boikotoikaamme pyhää kraanavettä

Kuten kaikki blogin lukijat todennäköisesti tietävät, niin olen hyvin vahva monikulttuurisuuskriitikko. Käsitykseni monikulttuurisuudesta on lähinnä pelkoa yhdestä vahvasta kulttuurista ja minua pelottaa vielä enemmän, että olisi monta keskenään kilpailevaa kulttuuria. Jos näin todella on, niin toivon, että oma kulttuurini voittaa.

Sitten uutisiin. McDonald's on siirtynyt islamistien leiriin (en nyt tarkoita, että McDonalds olisi valinnut uskonnokseen Islamin vaan nimenomaan valinnut selvästikin puolensa). McDonalds käyttää YLEn uutisen mukaan Halal-lihaa (eli antihallaa) lihassaan. Tämä islamistien hyväksymän lihan valmistuskeinon takia monet, elleivät jopa muutamat tai jopa useat, hakevat vahvaa kansanrintamaa McDonaldsia vastaan.

Aion itsekin osallistua liikkeeseen. McDonaldsin islamismia suosivat asenteet ovat täysin tarpeettomia.

[tietoisku] McDonaldsilla on ennestään jo painamassa McLibelit (aiheesta suomenkielisessä wikipediassa lisää kohdassa boikotti), prekariaatin heikentäminen, työsuojelurikoksia sekä palkkojen poljenta. [/tietoisku]

Vaikka joku älykäs henkilö voisi väittää, että Halal-liha on kuin muukin lihaa, niin sen erottaa oikeasti muusta lihasta sillä, että sen edessä on rukoiltu. Seuraavaksi boikotin kohteeksi aion valita yrityksen, joka käyttää siunattua kraanavettä.

Barack Obama ja sosialismin alasvyöry Euroopassa

Viikonloppuna Virossa ollessa tuli tapitettua hotellihuoneessa BBC:ta ja CNN:ia ajankuluksi. On oikeasti kauheata katsoa, minkälaisen retorisen kohtelun Barack Obaman terveydenhuoltouudistus on saanut Yhdysvalloissa. Vaikka voitaisiin kiistatta osoittaa, että tavoite on hyvä, eli saada kaikki Yhdysvaltojen kansalaiset terveydenhuollon piiriin, niin siitä huolimatta se herättää ihmiset vastustamaan tavoitetta. Aivan kuin 50 miljoonan ihmisen saaminen edes jonkinlaisen terveydenhuollon piiriin saavat ihmiset pelkäämään Neuvostoliiton haamua.

Yritin etsiä youtubesta erään republikaanin pitämää puheenvuoroa mielenosoituksessa, mutta en löytäny sitä. Siinä republikaanien edustaja joko senaatissa tai kongressissa kertoo, että kuten olemme Euroopassa huomanneet, niin sosialismi vie kaiken alas ja emmehän me halua sitä tänne. En löytänyt videota, mutta löysin kyllä tämän:



Tämän koosteen jälkeen on vaikea sanoa, että kuka on oikeasti hyvinvoinnin kannalla, mutta hitlerkortti on leikattu nopeasti mukaan.

lisäys: Talsussa on hyvä ja tiivis analyysi aiheesta.

Pois sunnuntailisistä

Hans Välimäki kirjoittaa ihan järkevästi sunnuntailisien poistamisen puolesta. Sunnuntaisin kuten kaikkina muinakin kalenteripyhinä maksetaan palkkaa työntekijöille tuplana. Pointti on ihan selkeä siinä mielessä, että seitsemäs päivä pitää pyhittää jumalalle, vappu työväelle ja itsenäisyyspäivä itsenäiselle Suomelle, mutta ei kait paikkojen tarvitse olla sen takia kiinni. Sitä paitsi me uskonnottomat, epäisänmaalliset toukat saadaan kohtuutonta etua sen takia, että meidän esi-isät tappelivat talvisodassa jumalan sunnuntaikorvausten vuoksi.

Palvelualoilla palkat ovat kuitenkin sen verran jälkeen jääneet, että ehdottaisin sunnuntailisistä poistumista ja sen korvaamista korkeammilla palkoilla, joko niin, että kaikkien palkkoja nostetaan semmoiset 50 prossaa tai sitten työnantajien on maksettava työntekijän mielestä vittumaisimmista vuoroista tuplapalkka. Katsotaan sitten kuinka moni tykkää jättää simpsonit, vapun, uudenvuoden ja joulun väliin sen takia, että työnantajan firma voisi menestyä paremmin työntekijän hyvinvoinnin sijasta.

Lihan maku

Otsikosta huolimatta seksi ei ole mielessä vaikka se tässä iässä pitäisikin olla. Siirryin muutamia vuosia sitten kasvissyöjäksi ja se ei ollut sinänsä hankalaa, koska ensimmäisen avovaimoni kanssa söimme käytännössä ainoastaan kanaa tai kalaa lihana (ja minä en oikein ole koskaan pitänyt kalasta).

Viime sunnuntaina Virossa oikeasti piti ostaa juustokinkkusämpylä, koska mitään muuta nälänkorviketta ei ollut kalaleivänsijasta. Joltainhan se maistui. Sitten menin jatkamaan Viron Hesburgeriin juustoburgerilla (sisältää lihaa). Maku oli kumma, ja koska Viron reissujen jälkeen kaikki muukin maistuu kummalta niin ennen verhojen sulkeutumista kävin Suomessa Chillissä ostamassa pitaleipä-kebabin.

Ja maistuipa hyvältä. Teki mieli lähteä itse metsästämään. Uskoisin pystyväni saamaan kiinni oikean vaarallisen lampaan.

Mutta ei se noin helppoa ole. Ei ihminen oikeasti tarvitse lihaa ja tulinpahan taas todenneeksi gulassikeittoa syödessäni, että ei liha edes sovi vatsalla. Kiitokset tän vuotiselle kokeilulle, mutta aion pysyä edelleen kasvissyöjänä.

Olen taas tainnut syödä 4,4 maapalloa, mutta tämä riitti. Mikä tuosta lihasta tekee meille varakkaille länsimaalaisille semmoisen ylellisen pakkotuotteen? Se on varmaan se kun päästään kieltäytymään hehkulampuista/kotitietokoneista/autoista/yms.

On taas hyvä olo. Kiitos oi jumalani.

Ilmianna pomosi

Tälle päivälle osui kaksi ilahduttavaa uutista. Uutiset itsessään ovat ikäviä, mutta molemmat kertovat siitä, miksi ammattiyhdistystoiminnalle on edelleen tilausta. Olkootkin jäsenmaksut tasaveroluontoisia puhdistuksia omista tuloista, mutta ovathan ne sentään verovähennyskelpoisia.

Ensimmäinen uutinen koski Vasemmistonuorten Ilmianna pomosi -kampanjaa. Tämä alunperin Lapin vasemmistonuorten aloittama kampanja on muuttunut valtakunnalliseksi ja sellaiseksi se käytännössä tuli keväällä Vasemmistonuorten puheenjohtajaksi valitun Dan Koivulaakson aloitteesta. Projektin tavoitteena on kerätä tietoa työelämän vääryyksistä ja tuoda ongelmakohtia julkisuuteen, mikä on hyvin tarpeellista. Harvat ovat tuskin epätietoisia palvelualojen heikoista työehtojen valvonnasta, yrittäjien heikosta sosiaaliturvasta tai esimerkiksi vuokratyön ongelmista. Kaikki erilaisia aloja koskevat ongelmat olisivat hyvin harvojen tiedossa ellei julkisuudessa olisi onnistuttu nostamaan näitä esille.

Miksi näin on tarpeen? Hairstore joutui jälleen taipumaan oikeudenmukaisuuden edessä (HS 14.9.2009) ja korvaamaan työntekijöille maksamatta jääneitä palkkoja. Jutussa myös Niina Ilola (entinen Etelä-Suomen Vasemmistonuorten puheenjohtaja, entinen ravintola-alan ammattilainen ja nykyinen kulttuurituotannon opiskelija), joka kertoo palvelualoille hyvin tutusta ilmiöstä eli maksamattomasta palkasta. Jos vertaa palvelualojen yleistä palkkatasoa siivoojista ravintolapäälliköihin niin palkka ei huimaa ottaen huomioon että ylemmän tason keisarit jäävät reilusti alle suomalaisen keskiarvon ja palvelualojen pohjasakka vetää heikoimmillaan toimeentulorajalla. Tästä ei voi syyttää verottajaa vaan työelämän muita heikkouksia kuten kohtuuttoman pienen palkan takaavia työehtosopimuksia.

Reilun pelin kannalta on markkinataloudessakin tuotava esille työntekijöiden oikeudet ja heihin kohdistuvat vääryydet. Tuskin vapaan markkinataloudenkaan kannattajat voivat suvaita sitä, että sovittuja sääntöjä rikkoo yksi kilpailija, kun muut yrittävät noudattaa yhteisesti sovittuja sääntöjä. Sääntöjen rikkoja saa nimittäin kohtuutonta etua muihin alalla toimijoihin nähden jättämällä palkkoja maksamatta.

Viikonlopun paisti

Lähdettiin aamulla Hancenin kanssa Viroon pelaamaan Suomiturnausta Olympic Casinokselle. Kolme viikkoa sitten tehtyjä suunnitelmia ei muuta mikään. Tosin aikainen herätys aamukuudelta pisti jo etukäteen ajatukset jonnekin muualle. Pahoinvoivana sitten piti nousta (tosin ilman krapulasta johtuvaa syytä).

Tänne päästyä ja pienten kartanlukemisten jälkeen päädyttiin pääkallopaikalle. Ensimmäinen havainto kyllä huoneesta oli hyvä, odotan kaameampaa. Oikeasti Viron peruskalliimmat hytit ylittää monet suomalaiset vastaavat ainakin täällä Revalissa.

Mutta sitten otsikkoon:
Ensimmäiset ajatukset olivat, että kun pelataan hyvin pelaajaystävällisellä struktuurilla (10000 stäkit, puolentunnin nousut, ja 25/50 blindit), että eihän täältä kukaan voi pudota ekan tunnin aikana, mikä vaihteeksi piti paikkaansa. Viime pelimatkalla ajattelin samaa ja silloin putosi jo viisitoista pelaaja yhdeksästäkymmenestä ekan tunnin aikana.

Tällä kertaa kukaan ei pudonnut vielä silloin vaan sain oikeasti itse kunniakkaan "paisti"-lippalakin, jota aion käyttää ainakin viikon kunniakkaasti.

Turnauksen alku oli, pakko sanoa, hyvä minulle. Lähtö oli ylöspäin suuntaava ja ajattelin kaiken aikaa, että ehkä keskittyminen riittää, vaikka koko ajan tuntui, että peli ei ole kivaa. Olin tavallaan eräänlaisen comfort-zonen ulkopuolella eli ei ollut kivaa. Onnistuin voittamaan tiettyjä potteja positiosta ja tiettyjä korteilla, mutta peli lähti laskusuuntaan siinä vaiheessa kun mun kärki kohtasi setin. Olisi pitänyt lukea, että kun kaveri halusi korottaa turnilla, niin hänellä oli joko oltava parempi käsi. Epäilin tosin, että hän sai uuuden kärjen kiinni, mutta koska hän ei sanonut raisea, niin sain korotukseni jälkeen ilmaisen kortin. Ilmainen kortti tosin sitoi minut pottiin, koska sain toisen parin. Löin alle ja minut minitettiin, onneksi vaisto sanoi päällelyömisen sijaan, että maksa. Se ei ollut paras ratkaisu, mutta se oli toiseksi paras ratkaisu. Parashan olisi ollut kippi.

Pöytä meni näin
50/100 blindit

Preflop:
Paisti T5s (ristiä)
Kräkkääjä 44
Action on limppailua ja neljä on kädessä.

FLOP T43-rainbow
Paisti lyö ja kräkkääjää coolaa

TURN: Qc (mahdollistaen värinvedon)
Paisti lyö ja kräkkääjä yrittää korottaa, mutta heitettyään pelimerkkinsä keskellä, lyönnin yritys katsotaan maksuksi

River: 5
Paistilla on kädessä kaksi paria ja on riidannut, että kräkkääjällä on kuningatar kädessä ja lyö tonnin, ja sanoo vielä perään, että nyt saat korottaa sen. Kräkkääjä lyö minit eli kaksi tonnia ja paisti maksaa.

Paisti tosin jää henkiin, mutta pudottava käsi on
Supertiukkapelaaja (myöhemmin tiukkis): KK
Paisti: 86s (herttaa)

Supertiukkis lyö ja paisti maksaa.
Flop: Th-2c-Jh
Paisti tsekkaa, tiukkis lyö, muut kippaa paisti maksaa

Turn: Q-joku

Paisti tsekkaa ja tiukkis lyö kaiken. Paisti tekee nopean pot-odds-laskelman ja huomaa, että tiukkiksen lyönnin jälkeen pot-oddsit on varmasti kohdillaan, koska maksulla hän yli kolminkertaistaisi stäkkinsä osuessaan ja hänellä on alle maksettavaa. Paistilla on siis vajaat 3kilon stäkki ja potti on lähemmäs yhdeksäätonnia. Vetoja paisti laskee olevan värin ja gutarin veto.

Tietenkin paisti pähkäilee ja sanoo ääneen, että käteispöydässä maksu tulisi heti, mutta lopulta päättää, että pääsispä nyt dokaamaan.

Maksun jälkeen river on 9. Elikkä yksi niistä outeista jota haluttiin, mutta paisti yllättyikin KK:sta, joten hänen outtinsa olivat neljällä vähemmät.

Paisti lähtee ottamaan siiderin ja alkaa voida pienen pähkäilyn jälkeen hieman paremmin. Pelikin voisi kulkea. Turnauksessa kuitenkaan pot-oddsit eivät ole pelkästään ne millä pelataan vaan stäkit myös. Ja sitähän paisti mietti ennen maksuaan.

Huhun mukaan uusi turnaus alkaa piakkoin ja paistihan meni varaamaan liput. Huolimatta, että kyseessä on rb-turnaus, Paistin vointi on hyvä. Ratkaiseva siirto tapahtuu kolmannen tauon jälkeen kun paisti onnistutaan psyykkaamaan pelistä irti.

Paisti lyö ennen floppia ja saa yhden maksun. Tosin floppi on jotain kauheata ja paisti lyö ja supermestari maksaa ajatellen olevansa ässähailla edellä. Oikeassa onkin ja hänellä on värinveto. Jostain kumman syystä paisti tajuaa tämän ja lyö turnilla sen verran, että hänellä jää vielä luoteja riveriä varten. Mutta riverin lyödessä tyhjää molemmilla. Supermestari aloittaa psykologisen pelin ja kyselee paistin stäkin kokoa. Paistin vastattua supermestari tsekkaa. Paisti ei osaakaan lyödä häntä pihalle vaan tsekkaa perässä. Supermestari vie.

Tämän jälkeen Paistille jää vielä nousu varaa. Onhan hänellä vielä lähes 20 blindia. Yhden hyvän kipin tehtyä hän limppaa varhaisesta asemasta toivoen (kädessä A5s) saada rajattua mahdollista oikeaa korottajaa vastaan ja oikea korottaja pistääkin kaiken sisäänsä. Tosin Paistilla on enemmän pelimerkkejä, joten hän lämäsee kaiken sisään perässään limpanneen kaverin harmiksi tai iloksi. Iloksi siinä mielessä, että lyönnit eivät pelota ketään ja potissa on mukana neljä kaveria, joista kaksi on all-in. Floppiin tulee TQ7, mikä mahdollistaa Paistille vielä värinvedon. Toinen kavereista vetää all-in ja paisti katselee iloisesti vierestä kun toinen jäljellejäänyt kippaa.

Kahden muun vihun kortit ovat TT ja KK. Osuipa kivasti. Paistilippari pysyy päässä ainakin viikon.

Ihmistulva 5.9.2009

Lisätietoja: http:/www.ihmistulva.fi

Vasemmistonuorten esittelyvideo Youtubessa

Keski-Suomen Vasemmistonuorten esittelyvideo. Ohjaaja on valitellut kärsimättömyyttään sekä ammattitaidottomuuttaan ja juljennut julkaista näin hienon videon. Ville-Veikko Pulkka on ymmärrettävästi vastuussa työstään. Milloinkohan muista Vasemmistonuorten piireistä tulee yhtä hienoa materiaalia?

If you're into it

Keaton Simons ja Lelia Broussard


Ja alunperin kyseessä on Flight of the Conchordsin kappale. Tässä pätkä itse sarjasta:

Hanna-Leena Hemming pilaa vaalirahoituksen maineen

Piti kirjoittaa tästä jo eilen, mutta Hesari on nykyään niin paljon nopeampi reagoimaan toisten blogeihin. Tällä kertaa kyseessä on Hanna-Leena Hemmingin suorittamaa kansalaisjournalismia.

Tässä päässä verkottunutta maailmaa on jo pitkään ihmetelty, että minkä takia ainoastaan Keskusta joutuu selittelemään omaa vaalirahoitustaan. Hanna-Leena Hemming on kuitenkin sitä mieltä, että Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen pilaa poliitikkojen ja politiikan maineen. Kyseessä on tietenkin vaalirahoituksen avoimuus. Kokoomus ei omaa rahoitustaan ole kummemmin avannut eikä sitä ole tehnyt Hemmingkään. Hänen sepostuksensa vaalirahoituksestaan on hyvin "seikkaperäinen".

Hanna-Leena Hemmingin vaalikampanjan kokonaiskulut 35530 euroa on kerätty seuraavilta lahjoittajilta: tuki yksityishenkilöiltä 50 euroa, tuki yrityksiltä 980 euroa, Kokoomuksen eduskuntaryhmältä 2000, tukiyhdistykseltä 32500.

Hanna-Leena Hemming ei ole kuitenkaan tietääkseni vielä jaksanut eritellä, että mistä lähteestä hänen tukiyhdistyksensä on kerännyt yli 30 kiloa rahaa. Tulot on saatu myymällä taidetta ja lippuja seminaareihin.

Mutta jotain elvistelyä silti löytyy. Hemming osaa kyllä kertoa, että hän on tietoinen mistä hänen rahansa ovat tulleet ja että Arhinmäki on olevinaan pulmunen kun on täydentänyt omaa ilmoitustaan.

Piraattipuolue ärhentelee Vihreille

Piraattipuolueen Ahto Apajalahti on hieman näreissään Vihreiden jaa-napin vinkumisesta sormenjälkirekisterin perustamisen puolesta.

Ilmeisesti seuraaviin eduskuntavaaleihin mentäessä Piraattipuolue aikoo haastaa Vihreiden aseman. Puolue saattaa toimia jopa hyvänä sparraajana muillekin puolueille. En pidä mahdottomana vaikka kyseisestä puolueesta kasvaisi pysyvä osa parlamentaarisia puolueita.

Piraattipuolue olisi voinut haastaa hyvin myös Vasemmistoliiton ja toivottavasti näin tekeekin. Tekijänoikeuskysymyksissä Vasemmistoliitto on kuitenkin ollut vähiten huono puolue, jos katsotaan suhteellista ja absoluuttista äänestyskäyttäytymistä Eduskunnassa. Toisaalta Vasemmistoliiton kannatus vaaleissa on laskeva ja Vihreillä on nouseva. Piraattipuolue tahtoo siis haastaa toisen jatkuvasti kasvavan puolueen. Helpoiten tämä onnistuu tietenkin osoittamalla, että Vihreät toimivat väärin ja Piraattipuolue olisi toiminut oikein jossain todellisessa äänestyksessä. Tässä tapauksessa sormenjälkirekisteristä äänestettäessä.

Tekijänoikeuslain laajennuksia koskevassa äänestyksessä Piraattipuolue olisi myöskin äänestänyt oikein ja Vihreät väärin. Tosin puolue ei ollut silloin vielä rekisteröitynyt, mutta veikkaisin, että tämäkin olisi ihan hyvä ase Piraattipuolueen arsenaaliin sitten kun Eduskuntavaalit koittavat kahden vuoden kuluttua.

Rakkauden haudalla

Juice Leskisen säveltämä ja sanoittama Rakkauden haudalla on saanut aika monta tribuuttia aikaiseksi. Itselläni pyörii yleensä mielessä Jonna Tervomaan versio. Youtube paljasti useamman muunkin version aiheesta. Tässä lyhyesti tehty kokoelma covereista.

Jonna Tervomaa, musiikkivideo elokuvasta Helmiä ja sikoja (2003):


Sakari Kuosmanen, Live, 1987:


Anna Abreau, Idols, 2007:


Sitten vielä uusia yrittäjiä:

Nimimerkki WolfGirlno1 (ei ilmeisesti osaa suomea, mutta minä ainakin saan selvää sanoista):


Sakurazugga:


Tyqo (omaperäisempää):


Onyx (10-vuotiaita ja symppiksiä):


Sitten kaikki lähtevät treenaamaan omia sovituksia. Soinnut ja lyriikat löytynee esimerkiksi täältä.

Äänestetään väärin

Vajaat kolme tuntia vaalihuoneiden sulkeutumiseen. Pakko tehdä päätöksiä. Tällä kertaa minun merkityksetön ääneni menee Jussi Saramolle. Ääni voitettiin poliittisista näkemyksistä ja kehittyneestä huumorintajusta. Saramo valitsi sloganikseen Äänestä väärin. Viime eduskuntavaaleissa itse kampanjoin otsikolla "Jos sun on pakko äänestää, niin äänestä edes oikein". Saramon sloganin vitsi on kuitenkin siinä, että keinottelulle ei ole vaihtoehtoa. Jos kuvittelet näin, kuvittelet väärin. Saramon mielestä on vaihtoehtoja, joten äänestetään väärin sitten kunnolla.

Kannabis yhtenä Eu-vaalien kysymyksenä

EU-vaalien ympärille rakennetuista vaalikoneista Irc-gallerian vaalikone näyttää edelleen kaikista pätevimmältä. Tämä on sinänsä huvittavaa, että Irc-gallerian käyttäjistä suurin osa on erittäin nuoria (keski-ikä on 20,55 vuotta) ja puoluepolitiikan ja vaalien uskotaan kiinnostavan nuoria kaikista vähiten. Siitä huolimatta Irc-gallerian vaalikoneen väitteet ovat kaikki hyvin asiallisia.

Myöskin päihdepolitiikka on päätynyt vaalikoneen kysymyspatteristoon. Päihdepolitiikkaa lähestytään tutun kannabiksen kautta. Kiistaa tuntuu aiheuttavan se, miksi kannabis on laiton kun alkoholi ja tupakka eivät sitä ole. Toisaalta kannabiksen ymmärretään olevan laiton, koska heroiinikin on. Laittomien huumeiden yhteydessä puhutaan usein myös lieveilmiöistä. Näitä lieveilmiöitä ei aina avata, mutta minun pikku kätyrini ovat paljastaneet, että kyseessä on ihmiskauppa ja kansainvälisesti järjestäytynyt rikollisuus. Omaan kallooni ei kuitenkaan mahdu, että mitä tekemistä ns. ”kukkaruukkulailla” (Rikoslain 50 luku) on kansainvälisesti järjestäytyneen rikollisuuden ja ihmiskaupan kanssa. Laki tekee rangaistavaksi kukkaruukun valmistamisen, jos tarkoituksena on kasvattaa kukkaruukussa esimerkiksi kannabista. Tästä teosta on hyvin pitkä matka orjuuteen. Hampun viljelijää ja orjaa näyttää yhdistävän ironisesti vankeus. Tosin hampun viljelijän kohdalla laillistettu väkivaltakoneistomme (valtio) uhkaa yksilön vapautta tietyin ehdoin kun orjan vapaus on jo riistetty. Saa hymyillä kyynikon pilke silmäkulmassa.

Helsingin sanomissa on tehty analyysi Irc-gallerian vaalikoneisiin annetuista vastauksista koskien kannabiksen laillistamista tietyin ehdoin. Väite kuului kokonaisuudessaan näin ”Mikäli päihdelainsäädäntö EU:ssa olisi yhtenevä, kannabis pitäisi laillistaa kontrolloidusti, kuten alkoholi.” Ehdokkailla on ollut mahdollista vastata kolmella eri tavalla eli olemalla samaa mieltä, olemalla eri mieltä tai jättämällä kysymyksen epärelevantiksi (”samaa mieltä”, ”eri mieltä” tai ”ei merkitystä minulle”).

On pakko myöntää, että huolimatta kaikesta ajasta ja vaivasta, jota olen käyttänyt käyttörikosten dekriminalisointikampanjaan, kannabis ei siitä huolimatta ole minulle mikään kohtalon kysymys. Jos se olisi, niin tällä perusteella minun olisi kaikkein järkevintä äänestää SKP:ta ja vasta sitten Vasemmistoliittoa. SKP:n 15 vastanneesta ehdokkaasta nimittäin seitsemän kannnattaa kannabiksen vapauttamista. Vasemmistoliitosta kysymykseen on vastannut myös 15, mutta vain neljä kannattaa vapauttamista. Kolmas sija menee jaetusti RKP:lle ja STP:lle. Tosin suhteellisesti laskien STP:llä ollaan suhteessa myönteisempiä. STP:llä kahdeksan ehdokasta vastasi kysymykseen ja kolme kannatti vapauttamista. Suhteessa STP:ssa on siis 37,5 prosentin kannatus kun RKP:ssa se on vain 20 prosenttia.

Vaalijärjestelmän ollessa suhteellista vaalitapaa noudattava, minun olisi järkevintä äänestää SKP:tä tämmöisessä tilanteessa oletuksella, että jos minun ehdokkaani vaaliliitosta joku tai jotkut valitaan parlamenttiin, niin todennäköisimmin hän olisi tässä yksittäisessä kysymyksessä samaa mieltä kanssani.

Jotain kuitenkin ehkä kertoo puolueitten muutoksista se, että Vihreitä pidetään yleisesti hyvin liberaalina puolueena, mutta heidän kohdallaan myönteisesti suhtautui ainoastaan Jukka Relander ja Umayya Abu-Hanna. Yllättäen siis ns. vasemmistopuolueet ovat liberaaleimpia tässä kysymyksessä. Kirjoittaja mieltää SDP, SKP:n, STP:n ja Vasemmistoliiton vasemmistopuolueiksi. RKP:tä kirjoittaja luonnehtii oikeistopuolueeksi. SDP:lläkin on vain kaksi myönteisesti suhtautuvaa ehdokasta eli Arja Alho ja Jenny Lindborg.

SKP:n myönteisesti vastanneita ovat Lauri Alhojärvi, Era Hanna, Aino Kainulainen, Jonas Kettunen, Tommi Lievemaa, Aapo Toivanen ja Juha-Pekka Väisänen.

Vasemmistoliitossa myönteisesti vastanneita ovat Atik Ismail, Kaarina Kailo, Anna Mikkola ja Jussi Saramo.

RKP:n myönteisesti vastanneita ovat Nina Af Enehjelm, Tom Biaudet ja Patrick Wingren.

STP:n myönteisesti vastanneita ovat Johan Bäckman, Leena Hietanen ja Hannu Kautto.

Irc-gallerian vaalikone

Nyt löytyi Irc-galleriastakin vaalikone. Valitettavasti en nyt ehdi sen kummemin kysymyksiä käydä lävitse, vaikkakin on kiinnitettävä huomiota siihen, että nuorille suunnattu Irc-galleria on asiapitoisempi kuin Helsingin sanomien vaalikone. Kun Helsingin sanomien vaalikoneessa ehdokas löytyy esimerkiksi sellaisella asiakysymyksellä kuin mitä sinulle tulee mieleen Brysselistä? Vaihtoehdoiksi tarjotaan olutta, suklaata, Eu:n hallintorakennuksia ja Belgian pääkaupunkia. Irc-galleria yrittää löytää sopivia ehdokkaita esimerkiksi sellaisella huumorikysymyksellä kuin "EU-asioista pitäisi järjestää enemmän kansanäänestyksiä".

Top10 Irc-gallerian vaalikoneessa on jälleen vasemmistopainotteista:

1. Kaarina Kailo Vas. 96 %
2. Jussi Saramo Vas. 96 %
3. Taina Hollo SKP 88 %
4. Atik Ismail Vas. 88 %
5. Arja Alho SDP 84 %
6. Pasi Toiviainen Vihr. 84 %
7. Eero Väätäinen Vas. 84 %
8. Umayya Abu-hanna Vihr. 84 %
9. Hanna Holopainen Vihr. 84 %
10. Anna Mikkola Vas. 84 %

Vähiten sopivat:

148. Jonathan Widell IPu 48 %
149. Teuvo V. Riikonen KD 48 %
150. Sofia Vikman Kok. 48 %
151. Risto E. J. Penttilä Kok. 48 %
152. Merja Renvall IPu 44 %

Puolueista sopivin olisi tosin Vasemmistoliiton sijasta SKP:

1. SKP Suomen Kommunistinen Puolue 15 80 %
2. Vas. Vasemmistoliitto 14 79 %
3. Vihr. Vihreä liitto 19 76 %
4. SEN Suomen Senioripuolue 1 76 %
5. STP Suomen Työväenpuolue 8 66 %
6. KA Köyhien Asialla 10 66 %
7. SDP Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 14 64 %
8. RKP Ruotsalainen kansanpuolue 14 64 %
9. Kesk. Suomen Keskusta 10 62 %
10. IPu Itsenäisyyspuolue 16 61 %
11. PS Perussuomalaiset 9 60 %
12. Kok. Kansallinen Kokoomus 17 59 %
13. KD Suomen Kristillisdemokraatit 8 59 %

Hesarin vaalikone

Helsingin sanomien oma vaalikone on avattu jokin aika sitten. Hankalia kysymyksiä oli jonkin verran. Luulen, että jos olisin poliittisesti vähemmän valveutunut, olisin tiettyihin kysymyksiin vastannut huomattavasti populistisemmin. Edellisissä EU-vaaleissa taisin saada vaalikoneista aika usein ykköseksi Juhani Saarta ja Pekka Buttleria. Äänestin kuitenkin Jussi Saramoa. Nyt hän näyttää olevan Hesarin vaalikoneen ykkönen. Vielä on kuitenkin aikaa punnita omaa päätöstä.

Ennen vaalikoneen täyttöä, olin ottanut jo harkintaan Jussi Saramon lisäksi Anna Mikkolan ja Aino-Kaisa Pekosen. Jostain kumman syystä olen leikitellyt ajatuksella äänestää Johanna Korhosta, mutta äänen antaminen Keskustalle tuntuu hieman nihkeältä. Anna Mikkolalle olin jo harkinnut tekeväni jotain vaalityötäkin. Pari viikkoa ennen vaaleja pitäisi jalkautuakin tuonne kadulle ja silloin olisi mielekästä, jos olisi oma ehdokas mielessä, jonka puolesta voisi lobata Suomessa asuvia EU:n kansalaisia.

10 sopivinta ehdokasta

1. 116 Saramo Jussi VAS 253
2. 103 Ismail Atik VAS 237
3. 69 Leander Esther SKP 231
4. 112 Puhakka Sirpa VAS 217
5. 109 Mikkola Anna VAS 209
6. 156 Reinikka Sami KESK 207
7. 145 Isoaho Juha KESK 203
8. 169 Kiljunen Kimmo SD 199
9. 140 Torvalds Nils R 199
10.107 Lapintie Annika VAS 183

10 epäsopivinta ehdokasta

165. 53 Pöntinen Kai KOK -148
166. 242 Sulkakoski Liisa SULKAKOSKI -155
167. 162 al Chibib Ahmed SD -155
168. 225 Bergh Flemming VIHR -158
169. 14 Parkkinen Tiina KÖYH -159
170. 106 Kärkkäinen Jukka VAS -170
171. 9 Mether Christer KÖYH -177
172. 13 Palonen Leena KÖYH -181
173. 55 Sarvamaa Petri KOK -204
174. 160 Tornberg Helena KESK -216

Vaalikone tarjosi myös puolueiden toplistan. Laitavasemmistossa näytetään menevän. Odotin kyllä SDP:n saavan korkeamman sijan kuin Keskusta. Ehdokkaitten ohjelmia tulee kylläkin hieman analysoida ennen vaaleja. Varsinkin tulisi etsiä syitä sille, miksi Keskustan ehdokkaat näyttävät olevan vaalikoneen perusteella lähempänä minun poliittisia mielipiteitäni.

1 VAS 105 17
2 SKP 105 18
3 STP 99 7
4 VIHR 41 17
5 IPU 34 16
6 KESK 31 13
7 SD 10 16
8 PS 7 10
9 SEN -8 1
10 R -9 19
11 KD -12 6
12 KÖYH -30 15
13 KOK -55 18
14 SULKAKOSKI -155

1

Kapteeni jubilaation kuvauksissa

Yakup Albekoglun luoma Kapteeni Jubilaatio on tällä hetkellä kuvattavana ympäri Helsinkiä. Itselläni on elokuvassa pieni puherooli. Näyttää kuitenkin siltä, että kaikki Kapteeni Jubilaatioon liittyvät projektit päätyvät tekemisiin poliisin kanssa.

Tänään kuvauksissa olin juoksemassa (myönnetään hieman laitapuolen kulkijan näköisenä) Kaivarissa lyhyen matkaa. Pysähdyttyäni kuvauksen loputtua ja käännyttyäni takaisin poliisiauto kurvasi vierelleni.

Poliisi: Mitäs täällä tapahtuu?
Minä: Kuvataan elokuvaa.
Poliisi: Ai. Mietinkin tässä, että pitääköhän ison kaverin nousta autosta ulos. Kaikki on siis ok?
Minä: Kaikki kunnossa.
Poliisi: Selvä.

Murrostorstain videolinkit

Vapun aattona pidetty Murrostorstai-tapahtuma sai jonkin verran huomiota mediassa, mutta ilmeisesti väkivallattomuus ei kiinnostanut mediaa.

Helsingin sanomat video (Reclaim the city -miekkarista ja pellepataljoonasta)
Vihreän langan taustoittava juttu
Valtamedia
Helsingin sanomat: Vappujuhla valtasi Helsingin keskustan
Ilta-sanomat: Poliisia heitettiin pullolla ja tökättiin soihdulla
Taloussanomat: Nämä vappumarssijat haluavat yritykset vastuuseen

Massit bäckiin

Vapun aattoina tutuiksi tulleet kansainväliset Euromayday-mielenosoitukset vietetään tänä vuonna Suomessa Murrostorstain nimikkeellä.

Kolme kulkuetta, kolme sanomaa ja yksi määränpää.

Toimeentulotukea, ei pankkitukea! Hakaniementori klo 17.30 feat. Ilkka Kalevi Tillanen Bambu-ansa, Adebizi ja Konna

Reclaim the City, Narinkkatori 17.30 feat. Jontti & Shaka, Puppa J, Rauhatäti, Cstar & dj Docius

Kapitalismi ulos kampukselta, Porthania 17.30 feat. Misfits dj:t, Tuomas Toivonen & Mesak

Itse kokoonnun Hakaniementorille. Kulkueet kohtaavat seitsemän aikoihin Mantan patsaalla. Sieltä jatketaan sitten Elinkeinoelämän keskusliitolle.

Älä ajattele näitä

1. Arkiseksi käy
2. Ei se haittaa
soitetaan balalaikkaa
3. Olisinpa sinä
4. Kai se lähtee pois
Eikun Kai jää
5. Ällöö
älä tuu mua pällöö
ota mut kainaloos
- Ei soinnu
- ei niin
6. Ei se oo niin kilon päälle (Ilari "Ziigmund" Sahamies)
Ei se oo niin Kilon päälle (Kaveri "Keskusta" Espoosta)
7. Rakkaus on punakeltainen
8. Hän, joka lähtee juomalla pois, tulee myös juomalla takaisin
9. Näet kadun, mitä sillä on väliä
10. Montako Nalle Puhilla on jo Jemmassa?
11. Mikä se on?
12.
- Miksi Zen-nunnat eivät juo kahvia?
- Jottei niiden tekis mieli vastauksia.

Ne ilkeät piraatit

Köyhiä opiskelijoita auttamaan perustettu Bookabooka-sivustoa on vaadittu suljettavakasi. Oletan, että palvelu on köyhille tarkoitettu, koska opiskelun hinta saattaa nousta jo toisen asteen opiskelujen aikana suhteessa hyvin korkeaksi. Mutta Suomen antipiraatit eli Tekijänoikeuden tiedotus ja valvontakeskus TTVK vaatii palvelua lopetettavaksi.

Sivusto toimii niin, että ihmiset joilla on joitain koulukirjoja ilmoittavat näistä sivustolle ja ne, joilta kirjoja puuttuu voivat etsiä näitä sivustoilta. Tämän jälkeen he voivat keskenään sopia kirjan myynnistä, vuokraamisesta tai lainaamisesta.

Helsingin sanomien mukaan sivuston perustaja Jussi Riku ei aio sulkea sivustoa.

Aiheeseen liittyvä blogi käsittelee myös asiaa. Kirjoituksessa käsitellään samaa TTVK:lta tullut uhkavaatimusta, johon reagoidaan julistavasti: "Emme poista palveluita. Emme lopeta toimintaamme. Jatkamme kirjojen omistajien ja lukijoiden saattamista yhteen. Sori."

Blogista paljastuu kuitenkin, että Kallion lukiolaiset ovat järjestäneet kirpputoritoimintaa 2004 vuodesta lähtien ilmeisesti pelkillä koulukirjoilla. Alppilan lukiossakin tämmöistä toimintaa harrastettiin kun olin itse siellä opiskelemassa.

TTVK väittää, että kirjojen tarjoaminen yleisölle on tekijänoikeuslain rikkomista.

"Rikoslain 49 § 1 § mukaan se, joka ansiotarkoituksessa ja siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle, loukkaa toisen oikeutta kirjalliseen teokseen, voidaan tuomita tekijänoikeusrikoksesta vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Rikosoikeudellinen vastuu voi koskea sekä palvelun ylläpitäjää että yksittäisiä teosten vuokralle tarjoajia. Teosten lainvastaisesta käytöstä seuraa aina myös velvollisuus suorittaa kohtuullista hyvitystä oikeudenhaltijoille", kirjoittaa TTVK kirjeessään. Onkohan kyseessä TTVK:n omaa laiskuutta vai mielivaltaisuutta, että lukiolaisten järjestämiin koulukirjakirpputoreihin ei olla haluttu puuttua.

Olisiko mahdollista, että Keltaisessa pörssissä tai joidenkin muidenkin lehtien palstoilla olisi tarjottu kirjoja myytäväksi? Onkohan TTVK jälleen laiska vai mielivaltainen. Voiko järjestö edes olla laiska tai mielivaltainen. Yritänkö nähdä tämän laitoksen jotenkin henkilönä?

Nuorisovaltuusto Helsinkiin

Nuorisovaltuuston ajajat ovat järjestäytyneet, mikä on ihan jees. Tosin nuorisovaltuusto saattaa tulla samanlainen hiekkalaatikkodemokratia kuin Hesan nuorten ääni -projektista. Pieniä summia jaettavaksi etukäteen rajattuihin tarkoituksiin.

Mutta kannatettava ajatus silti.